kunnes taasen tapaamme -- until we will meet again

tänä viikonloppuna, vain perheen läsnäollessa, saatoimme rakkaan isoäitini haudan lepoon. eilinen oli tunteikas. täynnä muistoja, suurenmoisen elämän ihmetystä ja kiitollisuutta.

lopuksi muutama kuva perjantailta. annantalolta. minä ja W käväisimme siellä ystäviemme kanssa. naperokinossa ja oi, tuo yläkerran pieni lyhyt animaatio! se teki minuun syvän vaikutuksen. jos tuosta tekstistä saa selvää niin voitte lukea teoksesta hieman enemmän. haluan ehdottomasti tsekata tekijän tulevan näyttelyn.

pieniä kuulumisia -- little greetings

syys on saapunut. päivämme ja iltamme ovat olleet leppoisia. osia harrastuksista on peruttu viime aikoina, joten aika paljon ollaan ihan vaan oltu kotona. olen aika usein kirjoittanut W nukkuessa. palaute on ollut hyvää ja opettavaista, mistä olen iloinnut. viime viikolla kävin kampaajalla. sama lyhyt polkka, mutta niskassa pyöristys ja sivuhiukset ovat aavistuksen pidemmät kuin takaosa. 

ruskaa ei vielä pahemmin ole. kauttaaltaan vihreät koivut huojuvat tuulessa. maassa on muutamia värikkäitä lehtiä. jotkut pensaat punertavat.

eilen piti kaivaa pipot ja hanskat käyttöön. 

päivät ja vuodet vierivät. välillä koen "ajattoman" hetken. vaikkapa kuunnellessani lastani lukemassa minulle jotakin hänelle todella mielenkiintoista pitkään ja hartaasti. tuntuu kuin voisin jäädä siihen hetkeen ikuisiksi ajoiksi. 

tämä kuva pysäytti minut tänään. niin mainio tuo muumimamma! elämä on kyllä onnellisinta juuri noin.

sunnuntai-iltana teimme lasten aloitteesta erilaisia "origameja".

viime aikoina hämärän aikoihin olemme saaneet tunnelmaa kynttilän valosta ja radion kuuntelemisesta :-). seuraavat kynttilät ovat valkoiset. 

käymme kirjastossa noin kerran viikossa. olemme W:n kanssa lukeneet, lukeneet... ja lukeneet. hän rakastaa kirjoja. ja läheisyyttä.

olen viime aikoina myöskin suunnitellut viikonlopun minireissuamme maalle.

sunnuntaina W aloitti nk. lastenhuoneessa oman leikki/hengellisen luokkansa, sillä hän täytti juuri 1,5 vuotta. niin söpöä. piti oikein ikuistaa hänen ensi reaktionsa kameralla (kuvia ei tässä).

olen miettinyt viime vuotista joulun ajan sukellusta pimeästä valoon eli matkaamme mieheni perheen luokse ja salaa haaveillut jostakin valomatkasta jonnekin... vaikka mitä luultavimmin matkalle emme lähde talven aikana.

olemme saaneet aikaiseksi etsiä jatkojohdon (miten joskus niin pienet asiat vain jäävät ja jäävät?) ja viritellä valoa D:n ja S:n työpöytäpuuhiin.

ja tietenkin olemme nauttineet omenista. vähän liiankin kanssa. kokeilin uusimman kodin kuvalehden piirakkareseptiä, jossa on omenasosetta ja taikinassa on kaardemummaa. tykkäsin hirmuisesti ja muutkin tykkäsivät.

olen ihaillut syksyistä harventunutta kylmän sään parveketta. sekin on niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. pihakalusteemme, kaksi tuolia ja pöytä ovat pienen huollon ts. pintakäsittelyn tarpeessa.

kimmeltävää merta -- the glistening sea

hyvää viikonloppua!

hellimistä -- cherising

tänään paljon suuria ajatuksia, joita ei voi täällä ilmaista (ei vain minun henk.koht. asioita ajatusteni aikaansaajat), lounashemmottelua ja lepoa W:n nukkuessa (löysin aivan mahtavan salaattikeräsen s-marketista. edullinen!, mieto, todella riittoisa, rapsakka, nimi "avomaan roomansalaatti", suomalainen viljelijä) ja hyviä valintoja --> iloa.

perheretki -- a family trip

 ilma oli mahtava. koko korkeasaari näytti niin kauniille.

 löysimme syötävän söpöt puputkin, joiden touhuja oli mukava seurata.

kääpiökaimaani oli kiinnostava. D odotti eniten sen näkemistä. E odotti pikkupandan näkemistä eniten ja kas kuin tilauksesta eilen oli kansainvälinen pikkupandapäivä. lapsille oli puuhapiste, jossa sai tehdä hienot oranssit origamipikkupandat.

eväsvarkausyrityksiä. parhaita olivat lastemme naamat kun he yrittivät syödä niin että kukaan ei muka näkisi.

 :-)

kotimatkalla näimme vielä viimeisetkin pöllöt. kolme vierekkäin istuvaa, toisiaan koskettavaa valtavan isoa pöllöä tuijotti jähmettyneinä mutta rauhallisina suoraan meihin päin. M tokaisi: "wow, it's not surprising that some people think they are magical. there IS something weird about them!!!" totta, ne oli huvittavan outoja, kuin olisivat äitejämme ja isiämme. ihan kuin he tietäisivät kaiken. ja niin suora katse. sain tuosta hyvät naurut. sen jälkeen kun olin reilun tunnin ajan yrittänyt tyynnytellä ilman tuttia (unohdimme tutin kotiin) nukahtamaan yrittävää.