tästä se lähtee! pikku hiljaa. tavaraa on nyt pyöritelty viikkotolkulla ja tullaan vielä pyörittelemään. uusi koti alkaa tuntua tutummalta, onneksi. laatikoiden keskellä pysähdyn katselemaan ja fiilistelemään. laitan tähän muutaman fiilistelykuvan. :-)
muuttaminen on kaikessa kamaluudessaan (työn määrä) aika terveellistä, sen olen todennut. muistoja tupsahtelee -- hääpukua, viestejä, lasten töitä, valokuvia. omalla tapaa tämä on minulle uusi alku ja "puhdistautuminen", niin tavarasta kuin vähän muustakin.
eilen kirjoitin näin: muuttamisen hyvä puoli tosiaan on tavaran inventoiminen ja karsiminen! uudelleen järjestäminen on mukavaa ja uudesta kodista on tullut aina hivenen edellistä toimivampi. minulle tulee järjestäytynyt olo, mikä keventää mieltä. muutimme viimeksi kuusi vuotta sitten, jolloin meillä oli kolme pientä lasta. silloin muutto oli niin helppo! meillä ei ollut paljon mitään tavaraa! nyt hämmästelin, kuinka ihmisellä voi olla näin paljon tavaraa! muistin netistä esimerkin, jossa henkilö oli päättänyt elää vain sadalla tavaralla (sis. vaatteet). pohdin, kuinka se olisi mahdollista? :-) minä pakkasin sadan tavaran sijaan yli sata muuttolaatikkoa. lisäksi huonekalut, vaatesäkit, vintin, kellarin ja ulkovaraston tavarat. materiaa viikkotolkulla pyöritellessäni olen ajatellut, että nyt sitä tavaraa niin kovin säilötään, mutta kerran se kaikki tänne jää! olen pohtinut, missä määrin olen kiinni materiassa? olisinko valmis kaiken jättämään? mikä on minulle tärkeää? mitä elämääni jää jäljelle, kun "kaikki" otetaan pois? onko se, mikä jää minulle tarpeeksi? olisiko minun hyvä olla niin? rakkauden täytyy olla se, mikä jää. se on se, mikä jää silloinkin, kun ihminen sairastuu ja alkaa arvostaa sitä hetkeä, joka hänellä on ja hänen aikaansa läheistensä kanssa. rakastaminen on se, jossa kasvan ja haluan vielä kasvaa.
löysin muuten ihanan kirjahyllyn, joka on vanha postihylly ja täyttä puuta nettikirppikseltä. eilen se jo ilokseni/mme tupsahti meille.
