heippa rakkaat lukijat! hyvää alkanutta vuotta! minusta ei ole kuulunut sitten matkamme. tännepäin tultaessa aikaeroon sopeutuminen on ollut hankalaa. lapset ovat olleet levottomia yöllä, valvoneet jo neljä yötä putkeen joten me vanhemmatkin olemme saanet valvomisesta osamme. luulempa että tuleva yö on jo parempi.
yöllä hereillä ollessani olen mielessäni ehtinyt hoitaa jos jonkinlaisia asioita :D. aamulla olen kiiruhtanut kirjaamaan tekemislistat lapulle. olen myös ajatellut menneitä vuosia ja kuinka siunattuja olemme olleet monella tapaa.
meidän ensimmäinen kotimme oli pieni. oikeasti pieni! jokainen senttimetri oli käytössä. asuimme lontoossa, joka on yksi maailman kalleimmista kaupungeista. pikku kämpän vuokra oli minusta päätähuimaava. halusimme päästä mahdollisimman pian eroon mieheni opintoveloista (amerikassa yleensä joutuu maksamaan jo pelkästä opiskelemisesta), joten isomman asunnon vuokraamista emme halunneet ajatella. jotenkin ihmeellisesti maksoimme opintovelat, noin 30 000 euroa. vaikka muodin mekassa asuimmekin, en parin vuoden aikana muista ostaneeni kuin yhdet arkihousut. juu, oranssit ne oli. niin ja kahdet kesäavokkaat. käytin vanhoja vaatteita. olimme onnellisia, pikkuisessa pesässämme. jokunen yksittäinen yövierasmatkaajakin meille uskaltautui, yöpymään jalkojemme juuressa lattialla kulkupolullamme. mukavia muistoja tulee mieleen :).
meillä tosiaankin oli melko tarkka budjetti. lontoon musikaaleihin teki mieli, mutta liput niihin olivat kalliita. joskus liput järjestyivät ystävien taholta yllättäen, kerran ostin lipun itse. raskaaksi tultuani sain odotusajan vaatteita lainaan uudelta ystävältäni. mieheni pääsi työnsä puolesta usein teatteriin ja musikaaleihin, mikä oli mukava asia. onneksi kulttuurielämä muuten ja museoiden sisäänpääsy oli lontoossa pääosin ilmaista. (hyvä lontoo!)
kun saimme tietää että odotamme kaksosia, tiesimme heti että meidän täytyy muuttaa. yleensä ei varmaan tarvitsisi, mutta meille ei mahtunut pinnasänkyä eikä myöskään tuolia, jossa voisin imettää kaksosia. mistä uusi koti? hmm, paljonkohan se maksaisi? tiedustelin asiaa ja minulle vastattiin: "olette olleet pitkäaikaisia ja hyviä vuokralaisia joten annamme teille samasta rapusta hieman isomman kodin samaan hintaan kuin mitä nykyisestä olette maksaneet". näin taasen ihmeitä tapahtui.
ja niiden sarja on jatkunut. meillä ei ole ollut pulaa rahasta, ruuasta tai muusta vastaavasta, vaikka olen ollut poissa palkkatyöstä, kotiäitinä jo hieman yli seitsemän vuotta. olemme aina lahjoittaneet rahaa hyväntekeväisyyteen, pariin kolmeenkin paikkaan. kaikkea on ollut runsain mitoin ja on. joskus on hyvä katsoa taaksepäin ja huomata siunauksensa. uskon että jatkossakin asiat sujuvat kun vain teemme parhaamme ja sen mukaan minkä milloinkin tunnemme oikeaksi. voi olla että joku päivä me vanhukset vielä asumme yhtä pienessä asunnossa kuin mistä aloitimme ;), mutta ei kai sillä ole väliä, kunhan vain olen ja olemme onnellisia.
Huh kun kauan kestää toipua aikaerosta. Juuri pääsin kommentoimasta sinulle omassa blogissani että meillä on ehkä Suomen pienin koti kun sitten tulin tänne. Tutun ja kotoisan näköistä! Meilläkin oli vielä nykyistäkin pienempi asunto ensimmäisten lasten syntyessä, tosin ehkä hiukan teidän Lontoon-asumusta suurempi. Huone ja keittiö. Yhden lapsen kanssa siinä meni ihanasti kolme vuotta, sitten syntyi toinen eikä ollut tilaa pinnasängylle meilläkään. Ei se mitään, vauva nukkui meidän sängyssä ensimmäiset kuukaudet. Sitten kuin ihmeen kaupalla bongasimme halvan yksiön, mutta edellistä suuremman, toiselta puolelta katua. Nyt yksiöstä on tehty putkirempan yhteydessä kaksio, keittiö siirrettiin alkoviin ja meidän parvi päälle ja vanhasta keittiöstä tuli lastenhuone. Minulla on myös tunne siunauksesta joka meitä on seurannut, asiat ovat aina järjestyneet sopivalla tavalla ja kaikkea ollut riittävästi vaikka minäkin olen ollut kotona tässä, tosin soittokeikkoja ja hoitolapsitöitä välillä tehden. Tuossa tekstissäsi oli tosi paljon tutun kuuloista:)
VastaaPoistaOlipa kiinnostavaa lukea teidän perheen ja asumisen historiaa! Jostain syystä toisten kodit on kiehtovia ja on mukavaa, kun joku raottaa oveaan muillekin. Lisää lisää :)
VastaaPoistayksi semmoinen satunnainen yövierasmatkailija ilmoittautuu :)! hyviä muistoja kaukaa nuoruudesta :D.
VastaaPoistaihanaa kun kirjoittelet ylös muistoja vanhoista kodeista!
kyllä tässä saa olla kiitollinen kun kotona voi olla lasten kanssa, ainahan se on jostain sitten pois, mutta uskon että tässä vielä ehtii tehdä töitä sittenkin kun lapset ovat vähän saaneet ikävuosia.toivottavasti olette saaneet nukuttua siellä ja arki on tainnut alkaa kaikilla ;)
VastaaPoistateidän koti oli niin ihana! ja tää juttu kans... paljon on meitäkin siunattu, en pysty edes käsittämään. kiitos näistä muisteloista.
VastaaPoistarva Reipas: Kiitos kun kerroit tarinaa omastasi. Tosiaankin, kuulostaa tutulta. Mahtavaa kun löysitte nykyisen kodin ja myös vieläpä läheltä entistä ja sopivaan hintaan. Kuviesi perusteella parvisysteemi näyttää kivalle ja moni muukin kulmaus --mitä nyt joistain kuvista on vähän näkynyt. Just luin jotain sisustuslehteä jossa oli keittiön päällä iso parvi. iltaisin kattoluukku avataan ja vedetään tikkaat esiin. Näytti oikein kivalle. Siinä tietysti täytyy olla huonekorkeutta hieman normaalia enemmän.
VastaaPoistanossu: kiitos! mun on jotenkin helpompi näitä vanhoja koteja esitellä kuin nykyistä :). näytän kyllä paikkoja täältäkin usein mutta aivan totaalisen perehdytyksen antaminen ei tunnu hyvältä. kai se on sitä oman kodin intiimiyttä. toiset eivät sen takia varmaan voi pitää blogia lainkaan. jokaisella menee oma rajansa jossakin...
Lintsi: Juu, sulla oli oikein tärkeitä reissuja Lontooseen! Muistan vieläkin mitä juttelimme meillä ja puistossa. Mehän olemme ikinuoria, näytät ihan samalta kuin silloinkin :)
Mira: Joo, sekin on pois kun eläkettä ei kerry, mutta mielummin en kadu eläkkeellä (jos elinpäiviä suodaan). Käyn vaikka Mäkissä töissä ja asun asuntovaunussa ;) kuin ahdistelen ylimääräisiä. Uskon että nyt luodaan pohjaa monelle hyvälle. Arki alkoi D ja S flunssakuumeilulla. Huomenna vielä S jää kotiin. Viime yönä nukuin ilta klo viidestä eteenpäin aamuun asti! Olin niin väsy. Imetin toki aina välillä. Oli mahtavaa kun talossa pystyi nukkumaan pitkästä aikaa eikä enää tänään silmiin sattunut koko päivän ja joutunut kulkemaan "sumussa".
sarafiina: Muistelinkin että te kävitte Lontoossa ja Neilin kanssa meillä. Hapan kaupunki :). Niin, siunauksia. Sekin että ylipäänsä on voinut saada lapsia.
Kiitos Heini tästä postauksesta!
VastaaPoistaKun olin lukenut tän niin sain idean hakea isompaa asuntoa samalta vuokranantajalta kun nyt. Ehkä meidän 6-vuotinen asuminen täällä poikii meille jonkun vähän isomman asunnon. (lisätilaa taravitaan kun saadaan neljäs lapsi taloon.)
ei tiedä, mutta ilman sua en olis varmaan ajatellu sitä vaihtoehtoa....
Suvi, hienoa, kiva kuulla ja toivottavasti tärppäisi ja löydätte oikein sopivan paikan. Uskon että tavalla tai toisella.
VastaaPoistaIhana. Kun aina muistaisi oikeasti olla kiitollinen kaikesta!
VastaaPoista