pikku ihmisten pieniä kuulumisia -- some small greetings about our little ones

me ollaan tutkittu gepardit, leopardit ja muut. 2 v. W kiinnostavat erityisesti kengurut. hän on kantanut pientä muovieläinkengurua kätösessään jo viikon ajan. myös barbapapat ovat jännittäviä, koska he voivat muuttaa muotoaan ihan miksi vain. W tykkää muskarista (eräs päivä hän pettyi suuresti kun ohitimme rakennuksen eikä ollutkaan muskaripäivä), ulkona mäen laskemisesta ja muiden lasten seuraamisesta. usein hän pyytää jotakuta lasta mukaansa laskemaan mäkeä tai tekemään jotakin muuta. pieni välitön ihminen, joka sanoo hei hei tuntemattomillekin. minua hän kiittelee huvittavan pienistä asioista (kerran hississä hän kiitti minua hissinnappia painettuani. kyydissä ollutta miestä hymyilytti). kerran hän huikkasi lääkärille ovea sulkiessamme "hyvää viikonloppua". W:lla on omia juttuja hänen veljiensä kanssa. yksi hauskan kuuloinen fraasi on: "you must go, you must stay" (jokaista sanaa erikseen painottaen). W tykkää laulamisesta. tänään hän on toistanut erästä laulua lisäten siihen omia sanoituksia: "kaloja kaloja meressä, voin uida vedessä. pusuja pusuja meressä..."

5 v. E on innoissaan kaverikyläilyistä (tässä hän sai tilaisuuden ruokkia marsua ja siitäkös hän tykkäsi) silloin kun siihen tulee tilaisuus ja välillä hän kysyy, kuka tänään voisi tulla hänen luoksensa leikkimään. E tykkää erityisen paljon leipomisesta. viikonloppuna hänelle tulikin pari tilaisuutta leipoa kanssani. E tykkää läheisyydestä: lukea yhteisen viltin alla kirjaa tai muuten vain puuhailla ja touhuilla yhdessä. hänen kasvoilleen tulee onnellinen hymy, jos leikin hetken hänen kanssaan vaikkapa autoilla ja jos autoni on onnistunut sanomaan jotakin hänen mielestään erityisen kivaa. "nyt menee hyvin leikit ja meillä on kivaa" —tunne. E on tällä hetkellä ylpeä taidoistaan tehdä pisteestä pisteeseen tehtäviä, joissa vedetään viiva numerosta seuraavaan numeroon. lukemista ja jopa itse kirjoittamista hän kovasti haluaa treenata ja jo onnistuukin välillä.

no, lapsista voisi kirjoittaa niin paljon muutakin, mutta haluan itse tulevassa muistaa ihan tällaisia pieniäkin arkisia asioita. katselimme E:n kanssa viikonloppuna valokuvia ja pikku videoita vuodesta 2007 eteenpäin. vanha koti ja elämä näytti niin yksinkertaiselta (ei vielä niin paljon tavaraa lapsilla jne.). ajattelin moneen kertaan, että ompa hienoa, että olen kuvannut kamerallani myös videonpätkiä. vuosien vieriessä eteenpäin ihan pieni 20 sekunnin mitäänsanomaton elävä kuva äänineen tuntuu todella arvokkaalta (melkein kuin saisi pienen lapsensa hetkeksi takaisin:). E odotti erityisesti videoiden katselemista. yllätyin siitä, kuinka paljon kivoja kohtaamisia ja ihmisiä on ollut arjessani näinä vuosina. kuvia oli kyllä todella mukava katsella.

(tässä kuva vuosien takaa entisen kotimme lastenhuoneesta, jossa nukkui kolme lasta. kolmen pedin lisäksi huoneessa oli lattiapatja satunnaisia äiti/isi vierailuja varten. ihan viihtyisä kammari minusta, vaikka nykysuomen mittapuissa kai ahdas).