muistaakseni syyskuussa eskarilaisemme kylvi opettajiensa johdolla erilaisia siemeniä multaan. kukkia, papuja ja muuta. syksy jo sarasti ja kerroin lapsukaisellemme, että nämä eivät sitten välttämättä kasva kauaa, ehkä pudottavat lehdet ja että ainakaan vesimelonia tai papuja emme tule näkemään.
tällä hetkellä pavussa, joka on pudotellut lehtiään kuukauden ajan, roikkuu yhdeksän pitkää vihreää papua ja lisää on tulossa. ja joku ihme kasvi kukkii.
välillä annan lastemme kokeilla jotakin, mikä omasta mielestäni ei tule toimimaan. hämmästelen heidän osaamistaan ja kekseliäisyyttään. mutta vähän liian usein huomaan rajoittavani jonkin mahdollisen toteutumista.
ja sitten vielä kevyempiin tunnelmiin. tai no, ehkä sittenkään ei :). pimeys alkaa ahdistaa, mutta onneksi meillä on lähellä kivoja paikkoja tavata muita lapsia ja on ystäviä jne. ja seurakunta, josta eilen sain taas paljon rauhaa ja varmuutta kohdata tulevat haasteet. olen litkinyt inkiväärisitruunateetä, jota toimme budapestista. taisi auttaa flunssan karkoittamiseen. nyt mielessäni on suuri huonemuutos ja raivaus kotonamme. olen innoissaan! me annetaan iso makkarimme lasten käyttöön ja siirrytään pikku huoneeseen.
Pimeys ahdistaa täälläkin. Tuntuu niin kurjalta, kun koko ajan tuntuu olevan hämärää ja ne päivän mahdolliset valoisat hetket osuvat tietenkin työpäivän aikaan... Ilta alkaa hämärtyä jo viiden aikaan ja se on hirveetä!! Tällainen valon ja kevään lapsi melkein tuupertuu moisesta synkkyydestä :/ Vaan ei auta kuin yrittää ulkoilla (pimeässä, ohhoijaa) ja yrittää kerätä ilon siemeniä talteen.
VastaaPoistaTsemppiä sinne!
Joo, kyllä valo on se, mitä me ihmiset tarvitaan! Minä sentään pääsen ulos päivällä, mutta muistan kyllä yhä työssäkäymisajan, jolloin valoa ei juuri nähnyt. Voimia sinnekinpäin. Onneksi sen tietää, että tämä pimeysmasennus on normaalia ja kestää "hetken".
VastaaPoistaHienot pavut teillä kasvaa.Keväällä naapurini antoi minulle 8 pientä chili-taimia.Voi sitä riemua kun alkoivat,kasvaa yks kaks kukkivat.Elokuussa oli yli 80 vihreää chiliä.Ja sitten joka päivä muuttuivat punaisimmiksi.Oli kivaa.Valoa täälläkin kaivataan.Terkut ja halit kaikille sanoo BG
VastaaPoistaMoi BG :) Juuri tänään koskettelin kirjaasi ja ajattelin, että voisi olla aika palauttaa se :D. Voisimme W:n kanssa joku aamupäivä pyöräillä teillepäin. Kamalasti chilejä. Varmasti ilo! Elämän pieniä suuria iloja.
VastaaPoistaMeillä väläyteltiin juuri eilen samanlaista huonejaon muutosta, mutten tiedä kannattaako sitä lähteä toteuttamaan. Tosin usein kämpän pyöräyttely kannattaa. Edellisessä kodissa tehtiin muutaman kerran isoja muutoksia huonejaon ja järjestyksen suhteen, ja lopussa kämppä toimi jo niin hyvin, että vaikka nyt on parikymmentä neliötä enemmän tilaa, kaipaan joitain asioita siitä kompaktista paketista.
VastaaPoistaJoo, siinä on kyllä toteuttamista, sen voin ainakin itse jo nyt sanoa :). Takaisin ent. makkariin ei ihan hevillä tulla. Mutta luulen puntaroineeni tätä siirtoa tarpeeksi kauan mieheni kanssa. Mutta on tästä hommasta ollut paljon iloakin ja muutos on välillä hauskaa. Jo lapsena tykkäsin vaihdella huonejärjestystä. Vähän väliä kokeilla kaikkea uutta :).
VastaaPoista