joulukuun kahdentenakymmenentenatoisena -- on december 22nd

tanaan illalla kavimme los angelesin temppelin vierailukeskuksessa kuuntelemassa "kirkkomme" takalaisen tietyn alueen seurakunnista kootun monikielisen nuorisokuoron esitysta, joka sisalsi jouluevankeliumin ja lauluesityksia. nuoret sydan sydan (tassa siis olisi sydan tai kaksi, jos bloggeri hyvaksyisi ne). alueella oli ihana tunnelma. paljon paljon ihmisia ja perheita kavelemassa, kuulemassa joulun todellista sanomaa ja nauttimassa temppelialueella vallitsevasta hengesta.

"ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja jumalan armo oli hänen päällänsä. ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi jerusalemiin pääsiäisjuhlille. hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 

ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen jeesus jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. he luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet, palasivat he jerusalemiin etsien häntä. 


ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "poikani, miksi meille näin teit? katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." niin hän sanoi heille: "mitä te minua etsitte? ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun isäni ovat?" mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli nasaretiin ja oli heille alamainen. ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä." 

luuk. 2:40-51