keskiviikko 13. elokuuta 2014

inspiroitunut -- inspired


miellytävät kesäillat ja täysikuu. aavistus syksyä.


sain sunnuntaina eräältä kaupunkipalstalaiselta satoa: kesäkurpitsaa, persiljaa, pinaattia ja punajuuria. inspiroiduin välittömästi kokkaamaan jälleen. tein niistä:


punajuuri-lihapataa (myös lanttua, porkkanaa, sipulia, mausteita).


punakaali-fetasalaattia (tämän aineet olivat tosin kaupasta ja kotoa). 



kesäkurpitsasämpylöitä (laitoin kupritsansiemeniä päälle, auringonkukansiemeniä ja raastettua kesäkurpitsaa taikinaan). voin antaa ohjeen, jos joku kaipailee. hyvää!


pinaattipannaria.

salaattia, jossa oli pinaattia (olivat tosi hyvää laatua!).


kesäkurpitsakakkua. 




isoimmat lapsemme menivät koulussa neljännelle ja sitä seuraava lapsi ensimmäiselle luokalle. olen kotosalla pienimmän lapsemme kanssa. hän eli W tulee kerhoilemaan joinakin aamupäivinä. 

W on nauttinut hiljaisuudesta kotona isompien mentyä koululle. tällä kertaa hän ei ole lainkaan kysynyt heidän peräänsä! ihmettelen, miten rauhaisaa meillä kahdella on ollut. ollaan nautittu! 

olen pian ollut kotiäiti 10 vuotta. olen oman tien kulkija ja monien mielestä outo. joskus kuulin kommentin, että uhraan hyvinvointini. kenties tulevaisuutenikin. mutta tällaiselle taiteilijasielulle kuin minä olen, kotiäitiys on sopinut hyvin. en ole kaivannut töihin. olen tehnyt, kuten sydämeni on sanonut. ihmeellistä, outoa, tiedän, monen mielestä. mutta olen rehellinen. en ole kaivannut aikuisseuraa tai "jotakin omaa". minulla on ollut paljon omaa ja paljon aikuisseuraa lasten kanssa ja muulloin. minulta ilmeisesti puuttuu kilpailuvietti. arvotan asioita omalla tavallani. ymmärrän myös sen, että kaikki eivät koe samoin. olemme erilaisia. ja tilanteemme ovat erilaiset. carpe diem :) --mitä ikinä teetkin tänä syksynä! 

p.s. kokeilin eilen joogamista meren rannalla (ryhmäjuttu). luksusta siellä!

2 kommenttia:

  1. Mä en ole ollut kotona, dkuin 4,5 vuotta ja saan kuulla siitäkin paljon ihmettelyä. Mutta tykkään olla. Vuoden taidan vielä saada olla. Uskon, että sun ratkaisua ihmetellään. Mutta kyllä me saadaan vielä tehdä töitä luultavasti 30 vuotta. Eiköhän se riitä?
    Tämä on ainutlaatuista aikaa elämässä ja koen, että lasten kasvattaminen onnellisiksi on tärkeintä mitä voin tehdä tässä elämässä.

    No joo, väsynyt kommentoija, mutta varmaan tajuat pointin :)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän kyllä :) ja samoilla linjoilla. Kodin sisällä tapahtuva minustakin tärkeämpää kuin muualla tehty duuni. :)

    VastaaPoista