nähdä W:n yksin hiljaisuudessaan askartelemansa ja teippaamansa taideteos. minusta aivan ihana!
yksi päivä keksimme, että postissa tulleesta pienehköstä pahvilaatikosta voisi tehdä talon. W piirsi ovia ja postiluukun. minä pari ikkunaa. hän maalasi ja piirsi. seuraavana päivänä jatkoi vielä tästä eteenpäin. voi, miten iloiseksi hän tulikaan omasta talosta, jota oli saanut tehdä.
oli hienoa saada matkaan lainaan rattaat. yksi pv ihastelin tätä tavararykelmää eteisessä. matkan jälkeen kestää aina toven, että kamat kulkeutuvat omiin paikkoihinsa...
kaunis lahjarasia.
hääkutsu, ihanaa, milloin viimeksi olenkaan ollut häissä!?
onnea on temppelivisiitti ja vanhempani, jotka hoisivat ja ruokkivat lapsiamme.
iloinen tapaaminen todella pitkästä aikaa!
saunailta kulttuurisaunalla mukavassa seurassa ja avannossa pikapulahtaminen.
iltapala tällaisessa hakanimen kauppahallin lähellä olevassa kahvilassa/ruokalassa. kivatunnelmainen paikka ja hyvä ruoka. tykkäsin.
nämä kirjoitukset ovat usein tällaisia, ei mitään ihmeellisiä, mietin juuri… mutta haluan muistaa nämä.
hyvää viikonloppua!
Se on taito, että huomaa jokapäiväisessä olemisessaan niitä haluan muistaa -hetkiä. Kun lapset oli pienempiä, niitä oli jotenkin enemmän. Tai sitten sitä suodattaa nykyään eri tavalla asioita, sekä itsenään että blogin suhteen. Hyvää viikonloppua sinullekin!
VastaaPoistaNiin, mitenköhän se onkaan… Jään pohtimaan! Pysähtyminen myös on se juttu, luulen...
Poista