tänään olin iloinen, kun sain sormeni multaan! olin odottanut hetkeä, jolloin ehtisin istuttamaan parvekkeelle pari kukkaa. mieheni oli ilokseni aamulla pessyt parvekkeen minun huseeratessa suomi-pöydän koordinaattorina koulun kansainvälisen juhlan valmisteluissa. koko perhe pääsi tapahtumaan mukaan. oli kiva päivä.
teen välillä töitä sisustus- ja kalustesuunnittelijana. tässä kollegan nappaama kuva. :D
D oli maailman iloisin yksi päivä saatuaan uuden kunnollisen kitaran. voi sitä onnea, todellakin!
W taiteilee legoista milloin mitäkin. mielenkiintoisia ja hienoja juttuja. tämä on aika yksinkertainen, mutta oli niin osuvasti kyllä vauvan näköinen. tuttikin suussa. :) W siis kertoi minulle rakentaneensa legoista vauvan.
voi liikutuksen määrää, kun sain tutustua esikoistemme ja heidän luokkatorveriensa näyttelyyn koululla. jokainen oli valinnut aiheen, jonkin globaalin ongelman, jota oli tutkinut. jokainen myös vieraili jossakin aiheeseen liittyvässä järjestössä tai vastaavassa ja tutki, mitä asian hyväksi tehdään ja mitä kukin voisi tehdä. kukin heistä myös teki asian hyväksi jotakin. hieno kasvattava projekti. mitä parhainta, vaikuttavaa, muihin vaikuttavaa.
toisen lapsistamme aiheena oli kodittomuus. hän teki mm. koskettavan videon aiheesta ja perehtyi kodittomuuteen ja sen syihin. hän vieraili järjestössä, joka auttaa kodittomia ja järjesti keräyksen, jossa kerätään ruokaa ja vaatteita kodittomille. me vanhempina avasimme taas silmämme tälle aiheelle, jonka niin helposti unohtaa. miestäni kosketti poikamme esimerkki niin paljon, että hän eräänä päivänä oli huomannut ja auttanut koditonta ihmistä.
minä taas kuuntelin näyttelyssä poikiemme luokkakavereita ja ajattelin, että haluan vaihtaa vessanpesuaineemme heti! luontoystävällisempään. ja pohdin, kuinka voisin auttaa vanhuksia. katsellessani erään tytön filmaamaa videota altzhaimerpotilaista (hyvin vanhoja potilaita) hoitopaikassaan pyörätuoleissa ja hoidettavina, mieleeni ei voinut olla tulematta, että joku päivä minä olen yksi heistä. siis jos elän pitkään, tulen luultavasti olemaan yksi hoidettavista. mitä minä toivoisin siinä vaiheessa?
toinen lapsistamme tutki lapsisotiluutta. karmaiseva aihe, niin surullinen. voiko se olla tottakaan, että aikuiset ihmiset laittavat lapsia sotaan! olen ylpeä poikani työstä tästä aiheesta ja hänen kahdesta taideprojekteistaan siihen liittyen.
joululahja avattu! tai siis otettu käyttöön nyt kevään kynnyksellä. sain mieheni vanhemmilta istutussetin, jolla voi loihtia itselleen bonsaimetsän. jännää!
suomiherkkuja.
partsin kaksi kukkaa. :) yksinkertaista, mutta kaunista.
hyvää kevättä teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti