vauvajuhla -- a naming ceremony

eilinen ystäviemme vauvan nimenantoseremonia hare krishnojen tapaan oli mielenkiintoinen. vauva oli äärettömän suloinen. juhlassa oli hänelle oma pikku sänky, joka oli koristeltu ilmapalloin ja kimaltelevin riippuvin värinauhoin. siinä hän nukkui selällään pienet kämmenet ja käsivarret korviin kohotettuina. seremonian jälkeen söimme ihanaa intialaista hare krishnojen valmistamaa kasvisruokaa ja täytekakkua. jos jonkinlaista sorttia oli tarjolla!

perjantai-ilta -- friday evening

saimme juuri nauttia mukavista pienistä synttäreistä kotonamme. lähitienoon kaksi suomenkielistä ystävää tulivat vasta nyt juhlistamaan D:a ja S:a, sillä tänään oli ensimmäinen kaikille sopiva päivä kokoontua yhteen. mukavaa, kun on lapsia, jotka tuntuvat niin tutuille. me aikuiset saimme nauttia salaattia ja brownieseja (sain uuden hyvän ohjeen), vaniljajäätelöä ja vadelmia. tuo pukka inkivääritee on muuten tosi hyvää. sitä saa ainakin ruohojuuresta. ostin sieltä eilen myös gluteenijauhoja (kokeilen tässä joku päivä seitankinkun valmistamista) ja pintopapuja. myös yksi häälahjakortti ruohojuureen tuli hankittua. 

huomenna meillä on muuten luvassa mielenkiintoinen tapahtuma: intialaisen tuttavaperheen vauvan nimenantoseremonia. voin arvata, että tulemme näkemään todella söpön tyttövauvan :). hän saa lahjaksi popin "trikoiset" monikäyttöiset punaiset housut (koko 62) ja punaiset sisältä pörröhköt sukat, joissa on ohuita valkoisia raitoja. ihanan punainen paketti ja ihanan kortinkin löysin. kortti pikkuväestä.

laskiaistiistai -- shrove tuesday

elämäni ensimmäiset itse alusta loppun asti tehdyt laskiaispullat. eilen illalla laskimme mäkeä kotipihassa ja tänään vähän W:n ja hänen pikku ystävänsä kanssa. D, S, minä ja W teimme yhdessä söpön hymyilevän lumiukon, jolla on lumesta tehty nenä.  

taapero -- toddler

tänään on niin kaunis päivä, puut valkoisina, mutta me pitkästä aikaa suuntasimme avoimeen päiväkerhoon, sisätiloihin. olimme ensimmäisenä paikalla, kuten kuvasta näkyy. törmäsimme muutamaan tuttuun, mikä oli mukavaa. ihailin pieniä lapsia. haikeana katselen tätä oman pienimmän kasvua. olen pohtinut samoja kuin aniiri blogissaan (tässä vain lyhyt lainaus): "ajattelin, että perheessä pitäisi aina olla vauva ja taapero. niin paljon aitoa iloa he tuovat." tuntuu, että tällainen taapero, W, isompiamme nuorempi lapsi, antaa niin paljon kaikille meille. koululaisemme ovat kotiin tulleessaan enimmäisenä polvillaan hänen edessään :)

väsynyt, mutta onnellinen -- tired but happy

juuri nyt, tämän sekunnin sohvallelösähtämishetkeeni sopii hyvin tuo vanha tuttu "väsynyt, mutta onnellinen". tänä viikonloppuna sain olla mukana toteuttamassa isohkoa nuorten tapahtumaa, joka oli suunniteltu äideille ja tyttärille. voi miten hienoa onkaan sisaruus, keskustelut erilaisin kokoonpanoin, äitien ja tyttärien välinen suhde (jos se on erinomainen tai edes kutakuinkin hyvä), temppelin rauha ja pyhyyden kokemukset, niin ja aikuiset, jotka kuuntelevat. mieleeni tulee hetki, jossa eräs aikuinen kuunteli tyttöä, jolla oli sanottavaa. tytön ilmeistä pystyi lukemaan ajatuksen: "kerrankin joku kuuntelee ja ymmärtää minua". huh, voin vain huokailla ja ihmetellä, miten joku osasi kuunnella niin hyvin ja sai suuhunsa järkeviä, parhaita mahdollisia sanoja. vieläpä niin pitkässä keskustelussa. myös ihailin tapahtumassamme yöpymishuoneeni tyttöjen keskinäistä ystävyyttä. yllätyin siitä, miten hyvähenkistä se oli (ei toisen piikittelyä tms. latistavaa), vaan hauskaa ja sellaista vaan, niin, hyvähenkistä. samaa hellivää mieltä soisi myös jokaisen kotiin. kiitos vielä kaikille, jotka osallistuivat tapahtumaan. monta auttavaa kättä, ohjelmanumeron vetäjää ja ruuanlaittajaa tarvittiin taas kerran.

yksi kauneimmista arabian astioista -- one of the most beautiful dishes by arabia

olen ihastellut tätä astiaa viime päivät. on se kaunis, todellakin! lainassa vain, äidiltäni, joka teki viikonlopuksi munavoita juhlaamme. 

aamupäivällä -- in the morning

tätä retkeä olen odotellut! ja aah, tänään pääsimme näille paikoille. aurinkokin lopulta paistoi ja ilahdutti meitä. laskimme mäkeä kauniissa paikassa. ihmettelimme pikku käpyjä ja omassa pihassamme kahta puissa kirmailevaa oravaa. pienen kanssa on kiva ihmetellä maailmaa.

viikonloppuna siskoni perhe oli meillä yökylässä. vanhempani myös matkasivat tänne. lopulta monta auttavaa (ex temporestikin) kättä tarvittiin D:n ja S:n kaste- ja konfirmointijuhlan onnistumiseksi. kiitos jokaiselle mukana olleelle, kunkin läsnäolo oli tärkeää niin meille kuin pojillekin. olisin muuten halunnut paikalle kaikki tutut (ja tuntemattomatkin :), ihan kaikki, mutta joskus sitä ajattelee, että ei viitsisi häiritä ihmisiä (varsinkaan jos ei ole ihan varma, tulisivatko he mielellään). tilaisuus oli kaunis, lämmin ja koruton. tunsin siellä erityistä onnea ja rauhaa. niin myös D ja S oli tuntenut. (pari kuvaa löytyisi kuva-arkistoistani, mutta harmi kun en huomannut kysyä niissä olevien lupaa kuvien julkaisemiseksi).