tänään on niin kaunis päivä, puut valkoisina, mutta me pitkästä aikaa suuntasimme avoimeen päiväkerhoon, sisätiloihin. olimme ensimmäisenä paikalla, kuten kuvasta näkyy. törmäsimme muutamaan tuttuun, mikä oli mukavaa. ihailin pieniä lapsia. haikeana katselen tätä oman pienimmän kasvua. olen pohtinut samoja kuin aniiri blogissaan (tässä vain lyhyt lainaus): "ajattelin, että perheessä pitäisi aina olla vauva ja taapero. niin paljon aitoa iloa he tuovat." tuntuu, että tällainen taapero, W, isompiamme nuorempi lapsi, antaa niin paljon kaikille meille. koululaisemme ovat kotiin tulleessaan enimmäisenä polvillaan hänen edessään :)
Ihan ensiksi myöhästynyt iso kiitos kauniista joulukortista!
VastaaPoistaIhan oikeassa olet pienet lapset ovat elämän suola.
Kiva kun tuli perille. Heti kortin nähtyäni ajattelin, että se on teille!
PoistaMinusta varmasti isona tulee se mummeli, joka kadunvarsilla jää ihailemaan ohikulkevien tuntemattomien äitien ja isien lapsia, kun niitä itsellä ei enää ole ihailtavana ja muutenkin :)
ja minä luulin että yksin olette tuolla olleet ;) ajattele, me ei oltu tuolla kertaakaan. aika kummallista kun nyt ajattelen...todella haikeena täälläkin- vajaa kuukausi niin hoitovapaa loppuu. jotenkin niin "lopullista".
VastaaPoistaHeh, no eipä siellä itsekään niin monesti tule oltua kun usein sitä haluaa vaan ulkoilla. Mutta tänään ajattelin, että voisi olla kiva W:lle tavata muitakin lapsukaisia (ihan niinkuin kotona niitä ei olisi ja muskarissa käymme...) kun terveinä olemme. Tsemppiä, voin vain kuvitella tuonkin haikeuden ajan!
PoistaNäistä sanoista tuli sellainen tunne, että kyllä se vaan olis ihanaa kun olisi vielä joskus taapero:) Siellä leikkii suloinen.
VastaaPoistaJa arvaa haluaisinko itsekin, mutta harmi kun kaikki ei aina välttis ole mahdollista. Teille kivoille soisikin lisää lapsia, jos kenelle :)
PoistaIhanasti kirjoitit ja hyvin samanlaisia mietteitä minulla on tänään ollut. Taaperoikäinen tosin meiltä puuttuu, mutta konttaava vauva löytyy. Ja juuri niin: isompien tullessa koulusta ovat ensimmäisenä polvillaan hänen edessään :)!
VastaaPoistaOn ne vaan erilaisia kuin vanhemmat lapset, vaikka kaikki vaiheet hienoja omalla tavallaan. Mutta kyllä puuttuu kodista tiettyjä ihania juttuja, jos ei ole taaperoa siellä. Vauvavaiheessakin omat mahtavat juttunsa koko perheelle.
PoistaPuit sanoiksi sen tunteen jota en ole osannut edes ajatella. Näin se on. Meidänkin "vauva" on jo niin iso, kohta ei edes taapero. Aika kuluu liian nopeasti.
VastaaPoistaJoskus osaan pukea sanoiksi tuntemuksia. Olen muuten ajatellut, että joka päivä voisin kirjoittaa johonkin omaan kirjaani tms:een omista tunteistani. Miltä minusta tuntuu nyt/ tänään. Se että löytää sanoja tunteilleen, tuntuu auttavan minua hyväksymään ne tunteet ja sen hetken.
PoistaViisaita sanoja. Kiitos.
VastaaPoistaNäitä huomaa tässä kun katselee pienokaisia ja seuraa eri ikävaiheita. Meidän pienintä seuraava on jo viisi vuotias, joten aika eri jutuissa mennään.
PoistaMeillä kun on se vauva ja taapero, mietin usein, miten erilaista elämä heidän kanssaan onkaan. "Isot" ovat jo niin paljon "maailmalla" ja heidän kanssaan joutuu miettimään niin monenlaisia juttuja. Vauva ja taapero ovat tässä ja nyt, sylissä ja lähellä. Eikä muuta tarvita. Jotenkin niin helppoa.
VastaaPoistaSitä se on pienten kanssa, yksinkertaista ja helppoa (tietysti voi olla tosi vaikeaakin välillä, esim. mieleeni tulee pienten kaksosten vanhemmat tai sairastavan lapsen vanhemmat), mutta koko ajan saa olla elämän tärkeimpien asioiden äärellä. Sitä tulen kaipaamaan jossakin vaiheessa.
Poista<3 Niinpä!
VastaaPoistaEilen syötin vauvaa ja sanoin Jannelle että tehdään näitä sata! :D
:D Teillä on niin hauskaa kun sinä olet se vaimoke :)
VastaaPoista