tänä perjantaina -- on this friday

nyt vain odotellaan vihreiden koivunlehtien ja rairuohon esiin pulpahtamista. oksa löytyi eiliseltä hiihtoreissultani. olin muuten niin onnellinen siellä! risun roikkuessa toisessa sauvakädessäni ja sirppikuun loistaessa tummansinisellä yötaivaalla.

tein tänään tonnikalalasagnea, salaattia ja kesäkurpitsasämpylöitä. sämpyläruutuja sai myös kaukainen sukulaiseni, jota tapasin pitkästä aikaa. hänelle on tapahtunut hyviä asioita, olen iloinen.

tänään me otettiin aurinkolasit mukaan aamupäiväulkoilulle. aurinko lämmitti ihanasti puistossa.

hyvää viikonloppua teille jokaiselle! pitäkäämme huolta perheestämme ja etenkin lapsistamme. tänään jouduin todistamaan surullisia lapsiasioita. voi kun kaikilla lapsilla olisi hyvät lähtökohdat kasvaa. tapahtuneen lisäksi omat poikamme ja heidän ystävänsä joutuivat ulkona isojen poikien kiusaamisen kohteeksi. niin surullista.

tänään -- today

kelopuumaisemissa -- evening walk in a deadwood area

tuntuu kivalle, kun iltaisin on aika valoisaa vielä kuudenkin aikaan. olin tänään pienellä iltakävelyllä D:n kitaratunnin aikana.

ruuaksi tein hyvää intialaista lammasruokaa lamb karahia. tällä ohjeella tulee sopivan mieto lastenkin makuun. silti maukas. suosittelen. lisäsin ohjeeseen yhden paprikan.

leikkimisen ja käsintekemisen iloa -- joy of playing and preparing gifts

hän leikkii taas! kymmenen täysin erilaisen päivän jälkeen tuo tuntuu ihmeeltä. suuri ilo.

tänään W ollessa päiväunilla, minä ja S aloimme korttitehtailla ja kääriä esikoistemme ystäville tarkoitettuja synttärilahjoja. tykkään tehdä kivannäköisiä paketteja, varsinkin marimekon mainossanomalehtien sivuista, kuten olen aiemminkin täällä maininnut. jos on aikaa. lahjoiksi ostamme usein legoja. ne kestävät aikaa, niillä leikitään vuosia (monet varhaisteini-ikäisetkin rakentavat niistä juttuja, ja niin, kyllä jotkut aikuisetkin), legoilla voi leikkiä monenlaisia leikkejä ja niitä voi yhdistellä miten tahtoo. (alla oleva iso paketti ei ole legoja, se on yksi kiva ale-löytö, tytölle menossa).

korttitehtailijoiden pieni välipalapaussi :). eilistä omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. tehtailijaystäväni on alkanut syömäänkin. onnellista.

tänään on vietetty naistenpäivää. onneksi olkoon kaikki ihanat naisystäväni siellä ruutujen takana. 

iltapalat tiipiissä -- night food in teepee

en ole aiemmin hoksannutkaan, että kamerajalustoista voi kädenkäänteessä rakentaa tukevia tiipiitä tai kotia! jalustat toden totta saa noin korkeiksi! tänään meillä oli vieraita seurakunnastamme. otimme muistokuvia haikeissa, jo melkein hyvästelytunnelmissa (siksi jalustat esillä). onneksi mahtavia muistoja jää mieliimme, niitä ei sieltä mikään pyyhi pois. vieraiden ajoitus oli hyvä, sillä potilaamme piti heidän käynnistään. vaihtelua. parka kun on jo yli viikon maannut kuumeessa. muistan niin selvästi miltä lapsena tuntui olla kipeänä. katsella samat seinät, samat katot, samat ikkunasta näkyvät puut...

jopas oli viikonloppu -- what a weekend

tänä viikonoppuna tapahtui monia ilahduttavia asioita leikkauksen, pitkän sisäelämän, huolen, sairaana olevan lapsukaisen hoitamisen, kahden peruuntuneen suunnitelman, riittämättömyyden tunteiden ym. jälkeen. miten se välillä onkin niin, että raskaiden asioiden kanssa yhtäaikaa tapahtuu ne kaikkein kauneimmat asiat! 

mitä erityistä sitten tapahtui? tykkäsin, kun vanhempani vierailivat ja söimme yhdessä. ilahduin kovasti, kun mieheni pääsi luisteluopetukseen ja nautti siitä niin paljon. olin kiitollinen saadessani olla mukana ystävän kastetilaisuudessa, joka tuntui ihmeeltä. sitten illemmalla minulle tuli hyvä mieli, kun sain jutella hetken erään äitiystävän kanssa (ei vain plaaplaata vaan oikeasti kohdaten) lapseni kanssa heillä piipahtaessani. sitten kotimatkalla tunsin valtavaa rakkautta ja yhteenkuuluvuutta D:n juostessa syliini ja pyörittäessäni häntä ympäri, ympäri, ympäri. niin leijuimme (siltä se tuntuikin) eteenpäin jonkin matkaa hiljaisessa yksinäisessä lumipyryssä katulamppujen valossa. samankaltaisia hetkiä oli kotona jokaisen lapsen kanssa. erityisesti potilaamme kanssa. ja niin, sitten vielä tänään uuden vauvan suomaa iloa tupsahti tuttavaperheeseemme. mikä ilo! ehkä näitä ei tuntisi niin voimakkaasti, jos välillä ei olisi vaikeaa. mutta en usko, että se oli ainoa syy valtaviin onnentunteisiin, vaan kyllähän nuo monet asiat olivat oikeasti aikas isoja juttuja.

ehkä huomenna taas elämä normalisoituu.

oi niitä aikoja -- the good old days

sairaana olevan lapsen kanssa olemme tällä viikolla tutkailleet vanhoja ympäristöopin kirjojani. onneksi säilytin ne, ne ovat ihan mahtavia! kirjojen kautta opettajat ovat aika hyvin päässeet tutkailemaan perheiden sisäistä elämää ja oppilaidensa hyvinvointia. tehtäväkirjoissa kysellään tarkkaan kaikenlaista. oppikirjoissa kerrotaan tärkeistä jutuista ja tunnelma on mitä valoisin. valokuvat ovat nostalgista katsottavaa. omista kirjoittamistani vastauksista tulvii yllättävän moninaisia muistoja mieleen. mitäpä te tuumaatte alla luetelluista vanhoista telkkariohjelmista? vuonna -85 olen ilmoittanut tykkääväni näistä:

- lastenohjelma
- ritari ässä (tämän luettuaan oma lapseni kysyi minulta, mikä on ritari ässä. hän kysyi myös muoveista, joilla oppikirjat oli päällystetty. hauska vastailla.)
- lassie 
- sirkus
- spede show
- joskus pikku kakkonen (varmaan aina, mutta piti olla mukamas niin iso)
- tao tao
- peukaloisen retket
- tietokonejengi
- tappajahai
- kymppitonni
- dallas
- dynastia (muistelen kyllä että dallas ja dynastia alkoivat vasta nukkumaanmenoaikaan ja että ainakin jossakin vaiheessa niitä sai katsoa vain isosiskoni, en minä)

katsottujen listalla on myös maanalainen armeija iskee jälleen. en muista yhtään mikä se oli. teininpänähän sitten oli ihan muut ohjelmat mielessä. 

niin, "silloin kun minä olin nuori" :). en olisi uskonut että joskus noin sanoisin, mutta hups, oli ne ajat kyllä tosi erilaisia! ympäristöopin kirjan välistä löytyi nykypäivän sähköpostien vastine. sympaattinen kirjoituskoneella kirjoitettu lappunen, jossa ilmoitetaan kerhojen alkamisesta. lappunen pysäytti, sellaistako todella oli viestiminen? kyllä! mutta vaikka ne vanhat ajat olivat omalla tavallaan niin kivoja, niin silti en ole varma, olisinko valmis luopumaan kännykästä, sähköposteista ja monesta muusta kätevästä (vaikka monesta huonosta jutusta kyllä olisinkin valmis luopumaan). ehkä kuitenkin joitakin vanhojen aikojen mukavia asioita voisi ottaa uusiokäyttöön. voisimme lapsiporukan kanssa leikkiä perinneleikkejä. tai edes kertoa niistä heille. lapsemme luultavasti tykkäisivät kuulla lapsuuteni mielenkiintoisista kokemuksista. niitä aika harvoin tulee kerrottua. tänään ympäristöopin kirjan kanssa oli luontevaa muistella ja toinen muistiani virkistävä voisi olla vanhojen valokuva-albumien avaaminen.