maanantai 23. huhtikuuta 2012

kevätretkellä -- spring outing


minipuutarhani/mme :)





tänään menimme eväsretkelle. minä, E ja W sekä kuvaaja, joka kuvaa minua näyttelyynsä. näillä lempipaikoilla sieluni lepää. siellä viihtyvät myös lapsemme. E kiipeili puissa. istui majan päällä tähystämässä. oli milloin apina, milloin pöllö. vauva ryömi innoissaan metsikössä ja kallioilla, tutki keppejä, kiviä ja kuusenoksia. katselimme joutsenia ja kauempaa ohi lipuvia laivoja. bongasimme kevään ensimmäiset sinivuokot.







sitten söimme jätskit lähi K-kaupan pihatuoleilla. aurinko paistoi. juttelimme muiden kahvittelijoiden ja lepäilijöiden kanssa. tuli lapsuus mieleen: kesä ja lähikaupan, sinisellä maalatun puutalon piha. ostimme iltaruuat. sen jälkeen menin mangneettikuvaukseen. 


on se kyllä aikamoinen mashiina se MRI-laite. selvisin äitini kannustamana: "mene rohkealla mielellä. minusta se ei kuulosta niin kamalalle kun hoitaja on lähellä ja tiedät että siitä pääse lopulta pois". en ole varma mikä osa kehoani oli koneessa, ainakin pää oli sen sisällä. makuuasentoon mentyäni suljin heti silmäni jotta en näkisi mitä pääni ympärille laitetaan. alkuun ajattelin että tästä ei tule mitään, nyt tulee pakokauhu, mutta sitten rentouduin. sessio kesti noin 45 minuuttia. ajattelin monia asioita. koneen vaihtelevat toistuvat äänet oikeastaan rentouttivat. välillä radiosta kuului musiikkia ja puhetta. huomasin ajattelevani aamuisen retken näkymiä. minua ja E:a syömässä vierekkäin, joutsenia, meren rauhaisaa ulappaa. mieleeni tuli myös mieheni ja minun kihlapäivä. valokuva käsistämme. sitten S:n iltahalaukset, joissa hän kaatuu päälleni koko painollaan kun istun sohvalla. seuraavaksi D:n valoisa henki, silmät, kasvot. kaksi kertaa mieleeni tuli jotakin hassua ja yritin olla nauramatta.

2 kommenttia:

  1. Ihanan keväisiä kuvia. Sinivuokkoja en ole vielä nähnytkään. Me emme asu kovin kaukana Helsingistä, mutta täällä on paljon kylmempää.

    Minunkin mieheni oli kuukausi sitten magneettikuvauksessa selkänsä takia. Pyysi saada itselleen kuvat. Niitä on sitten katseltu ja yritetty ymmärtää niistä jotain. Aika jänskää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anna! SInivuokot ovat työntyneet läpi kuolleen materian. Yllätyin että niitä jo oli. Ihan kohta tulevat lehdet puihin, ihanaa aikaa! Jännää, saisinkohan minäkin itselleni kuvat. Omista aivoista! Toivottavasti miehesi selkä parantuu!

    VastaaPoista