D kertoi että iltapäivällä koulussa hänen taskussaan asui näkymätön laa laa maa, ("laa laa land"). kotiin tultua hänen piti heti piirtää sen asukkaat ja nimetä ne. nuo on kyllä ihan parhaita hetkiä kun näkee lapsensa olevan niin innoissaan, onnellisena piirtämässä ja kirjaamassa ylös jotakin.
tänään minua kuvattiin, arkeani seurattiin. valokuvat eivät välttämättä tule mihinkään julkisuuteen koskaan. erään ihmisen henkilökohtainen projekti, joka vielä jatkuu. yllättävän vaikeaa on unohtaa kameran läsnäolo, mutta välillä sen onneksi pakostakin unohtaa ja on ihan luonnollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti