jyväskylässä -- in jyväskylä

minä, mieheni ja "vauvamme" W lähdimme maalta kahdeksi päiväksi jyväskylään (kiitos vanhempieni, jotka olivat lastenhoitajina ja tarjosivat kaupunkiasuntonsa käyttöömme). kävelimme ympäriinsä synnyinkaupungissani. asuin jyväskylässä 6-vuotiaaksi asti. kaupunki tuli uudestaan minulle tutuksi kun nuorena 16-vuotiaana seurustelin yli kolme vuotta jyväskyläläisen pojan kanssa. kaikki muuttuu ja paikka tuntuu taas aika vieraalle, mutta oli siellä paljon vieläkin muistoja. näkemiemme paikkojen lisäksi olisin mm. halunnut kävellä viitaniemen ja tuomiojärven rannoilla, mutta aika loppui kesken. tai siis valitsimme päiväunet :).

kirkkopuiston liepeillä on mukavia pieniä liikkeitä, taidetta, kasvisravintola (katriina), taitoshop (nimi oikein?) jne.

jyväskylässä on vielä aika paljon vanhaa jäljellä. kauniita vanhoja rakennuksia oli ilo katsella. tykkäsin myös "perus"kerrostaloista. jyväskyläläisistä kerrostaloista. monenlaisista sellaisista ja kai niitä muualtakin löytyy, mutta ne kuuluvat erottamattomasti jyväskylämiljöömuistiini.

 vanhan puistokoulun yhtyminen uuteen osaan.

sammonkadulla on kirkko jossa paljon kävin ja nytkin kävimme. suosittelen :)

äitini ja isäni on vihitty vuonna 1968 tässä kirkossa (kirkkopuiston kirkko, virallinen nimi?). 

jyväskylän kapunginteatterissa sain ensi kosketuksen teattereiden antiin.

niin monta kertaa jyväskylään palasin junalla ja sieltä lähdin junalla yksin avaraan maailmaan. (on muuten ihanaa olla naimisissa, kyllä sitä silloin oli niin yksin. tietyllä tavalla).

kompassilla silloin joskus ja nyt.

sitten keksin että lopuksi haluan tehdä jotakin hullua, uskaltaa koputtaa syntymäkotini ovelle. automatka (kuvassa) sinne oli jännittävä. hauskaa, seikkailua. osasin perille, ihmeellistä. matkanvarren paikat näyttivät tutuille.

kotikatuni. täällä opin pyöräilemään. 

kotikatumme leikkipuisto ja pikku joki olivat siellä yhä, mutta nyt remontin alla. mieleeni tulvi katumme taloissa asuvien lasten nimiä. löytäisinkö heidät fb:sta? muistaisivatkohan he minua?

 siinä se on. ja vielä aivan samoissa väreissä. tuttu ovi.

jopa samat pihalaatat. mahtavaa kun vanha oli säilytetty. uudet asukkaat olivat asuneet tässä jo yli 30 vuotta ja kaikki näytti niin samalle! vasta juuri edellispäivänä oli saunaremontti valmistunut. huonejärjestys oli kuulemma sama. en tohtinut kutsua itseäni sisään, mutta juttelimme pitkään pihalla ja olin kai ihan tervetullut käymään siellä. kotikatuni talot on rakennettu 70-luvulla ja ne yhä näyttivät samoille kuin ennen. olin jo unohtanut että tuon näköisiä katuja on olemassa. kiva tunnelma.