tänään olen niin kiitollinen lasteni hyvistä opettajista koulussa ja elämästäni -- siitä millä raiteilla se on ja miltä tuleva tuntuu ja näyttää. ja että lapsemme ovat vielä lapsia, siis nuoria lapsia.
eilen kuuntelin erästä lapsukaistani esittelemässä minulle tekemäänsä työtä antiikin kreikan opetussysteemistä. mikä into ja ilo hänellä olikaan esitellessään töitään! melkein kyynel tipahti poskelle, kun hän kertoi, miten kovasti hän halusi oppia sokrateksesta -- "halusin todella tietää, millainen mies hän oli". ja paperilla luki, että hän haluaisi jatkossa tutustua lisää kuuluisiin filosofeihin. toinen taas esitteli työtään roomalaisten taiteesta. hän oli itsekin innostunut maalaamaan. hän puhui niin innostuneesti ja paljon, että kysymyksille ei kovin helposti ollut sijaa. tuntui hyvältä, että hän oli halunnut valita valitsemansa aiheen. hänelle erityisen hyvin sopivan aiheen.
sunnuntaina vierailimme japanista kotoisin olevan perheen luona. perheen isä oli loihtinut pöytään jos vaikka mitä herkkuja. ruoka vain tuntui lisääntyvän. kulttuuriero? ei ainakaan suomalaista minusta näin notkuvat pöydät. ihan hämmästyin. mutta kivaa oli. saimme mm. paellaa, kasvispataa, paahdettuja manteleita, tomaatti-mozarellasalaattia, vasta pyydettyä ahventa kahteen eri tapaan valmistettuna, lihakeittoa meksikolaiseen tapaan korianterilla ja limellä höystettynä, grillattua härkää valkosipuli-voi-soijakastike-kastikkeella, kotitekoista mansikka ja vaniljajäätelöä, mansikkakermakakkua. alkoholittomana viininä saimme kuvassa näkyvää juomaa, joka oli aivan ihanaa ja toista myös (näitä saa ainakin ruohojuuresta ja stokkalta). suosittelen tätä alla näkyvää, jos tarvitsette juhliin joskus. louhisaaren juoman tyyppistä kuplivaa.
kesäloman alettua kotiin on tullut ties kuinka monta kassillista lasten tekemiä töitä. ihania juu, mutta kuinka paljon näitä voimme säilöä? voi olla, että tämän kesän prokkis on käydä ne kaikki läpi, myös aiempien vuosien portfoliot ja kuvata osa töistä. vain jotakin säilyttää.
olen iloinen W:sta. nuorimmaisestamme, joka ei ole vielä koulussa päivisin. meidän kahdenkeskisistä touhuiluista siellä täällä. tänään illalla hän lähti saunakaverikseni, muita ei niin kiinnostanut. lapset ovat kyllä elämän suola! nykyään kadulla kävellessäni kiinnitän paljon huomiota ympärillä oleviin lapsiin. monen ikäisiin. ihastelen heitä. yksikin päivä ihastelin omia polkujaan kulkevaa tyttöä, joka sitoi voikukista seppelettä. innokkaana polvillaan maassa, pysähtyneenä täydelliseen hetkeensä. hän oli jo aika iso tyttö. nautti silminnähden. ei huomannut minua.
tämän legokuvan ikuistin, koska muistan joskus ajatelleeni, kuinka kiva W:lle olisi, jos hänellä olisi jokin oktonauttileluista, kun oktonauteista kovasti tykkää. en kuitenkaan esim. jouluna muistanut tätä toivetta. tänään kuitenkin havaitsin, että kun oktonauttileluja ei ole, hän itse tekee oktonauttialukset ja hahmot!
tänään vierähti tovi jos toinenkin keittiössä E ja W kanssa, kun ihastelimme vanhoja postimerkkejä. täytyy sanoa, että en oikein ymmärrä seksuaalisviritteisiä nykypostimerkkejä -- uusinkin, jossa nainen pyllistää, on minusta tosi sopimaton posteihin, joita olen viime aikoina lähettänyt.
luonnon herkkuja, nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti