pyöräretki & habitaren terveiset -- a cycling trip & greetings from habitare

minä ja kolme vanhinta lasta lähdimme aamupäivällä pyöräretkelle. puitteet olivat upeat, ilma ja maisema mahtavat. alkuun kaikki meni hyvin kunnes lopuksi E:lle ja S:lle tuli sellainen riita että naamat myrtsissä läksimme kotiin. kesti tovin ennenkuin sain koottua itseni :). en tykkää kun asiat eivät suju niinkuin haluaisin!

S: "äiti katso minkä löysin. miksi se on vihreä?"

E ja S majalla.

D noutaa rakennustarpeita.

sitten muutama kiva juttu habitaresta. (muutakin kivaa oli. osasta otin vain esitteen mukaan, en kuvaa).

tykkäsin näistä kolmesta simppelistä kangasverhoillusta lampunvarjostimesta. kangas oli ohut pellavamainen.

tämän valmistajan unohdin jo kotimatkalla.

näille pukkijaloille olisi käyttöä monessa.

tämä simppeli matala pöytä oli kaunis. kauniit yksityiskohdat. jalat tulevat kannen läpi.

tulikiven marmoriset saunakivet olivat kauniita. ne sopivat sähkösaunaan. pehmentävät sähkösaunan kipakkaa löylyä. (marmorikivet laitetaan kiuaskivien päälle. vastuksia vasten niitä ei kannata laittaa, voivat haljeta). tuo määrä eli n. 8 kg maksaa kuulemma noin 30 euroa.

kainun pöytä. tykkäsin tästä. huoleton, helppo lähestyä. kivat puiset jalat, joissa minusta on viitteitä pirtinpöytään ja pukkijalkoihin eli jollakin tapaa käsityömäistä henkeä mukana tässä modernissa kalusteessa.

vanha kunnon nikari. tässä uutta vaihtelua pystynaulakkovalikoimiin. (ainakin minulle tämä malli oli uusi).

iittalan messuosasto saa minulta 10 pistettä. modernisti muotoiltu valkeus (jota vasten värikkäät lasit olivat) ja harmaa puu (seinä, lattia, kalusteet) olivat onnistunut yhdistelmä, hyvä näyttämö astioille.

kastehelmi posliinilla, sekä punaisena että harmaana olivat kauniita. sopivat monen kanssa.

yksinkertainen kaunis tuoli eli väreissä. tässäkin on kalusteeseen saatu pienellä yksityiskohdalla tietynlaista henkeä, viitteitä menneeseen. harmi kun en koeistunut tätä tuolia. varsinkin pieniin tiloihin saattaisi olla hyvä tämä malli. kooltaan melko pieni.

pieni auttaja -- the littlest helper

rintamerkistä näkee missä me olimme tänään :). muutenkin kiva päivä takana. huomenna luvassa luontoretkeilyä ja minun pakollinen parin tunnin habitarekierros. messut ovat minusta aika luotaantyöntäviä, mutta täytynee taas päivittää uutuudet.

from the badge you can see where we were today :). also in other ways a nice day behind. tomorrow some nature tripping and my obligatory couple of hours long habitare tour. trade fairs are quite repulsive but i shall update the newest releases (this is the annual interior and furniture fair).

kasvu ja kynttilät -- growth and candles

kynttiläkausi on aloitettu ja vauvan nopeaa kasvamista nykyisenlaiseksi vauvaksi ihmetelty. sain aikaiseksi käydä vintillä hakemassa vauvalle syöttötuolin. aika pian sitä tarvitsemme. etsin ja löysin anopilta saamani ruokamyllyn jolla saa kätevästi soseeksi pienen määrän perunaa ja muita vihanneksia.

nostimme vauvan tuoliin. olipa hän innoissan! yllättävän jäntevä tapaus.

löysin kaapista keltaisia kynttilöitä. paksuimman keltaisen ostin. nuo valkoiset kynttilänjalat ovat minusta kauniit. isäni on ne joskus nuorena tehnyt. äitini meinasi heittää ne roskikseen.

S.

D ja pikkuveli E.

tämän vanhan kassin löysin kaapista. aika kiva vanha kassi.

koripallokerhomatkalla poimimme myrskyn maahan viskaamia tammenoksia. kauniita! vihreitä vielä.

nyt jään pienelle blogikierrokselle akaiteeni kanssa. (acai berry, uusi tuttavuus).

virtaa -- energy

tulin vain kertomaan kuinka ihana ja rauhallinen eilinen päivä oli. aamu ulkosalla oli kaunis. se jatkui aamupalan merkeissä moko marketissa. sitten piipahdimme mukavassa loftiksessa. sieltä hietsun kirpparille. kaupungilla pyörimme lähinnä muutamassa vaateliikkeessä. mukaani tarttui paksuja sukkiksia, trikoomekko ja joku musta kaapu.

juttuahan riitti, hyvä ettei vuoroja pitänyt alkaa jakaa jossakin vaiheessa :D. nyt on elämä päivitetty ja unelmat lyöty lukkoon! kiitos riina kun illalla vielä saimme tulla luoksesi. olet kyllä ihan super houstaaja. R oli valmistellut kauniit ja hemmottelevaiset raamit illallemme. tomaattivuohenjuustokeitto, humus, oliivit, artisokat, pähkinät, namut, tarte tatain & vaniljajäätelö, leivät ja marinoidut valkosipulinkynnet olivat niin makoisia! olen onnekas kun elämäntaipaleellani saan kokea tuttua ja turvallista ystävyyttä.

silloin tällöin on hyvä viettää tällaisia päiviä. meidän hääpäivä lähestyy kovaa vauhtia. lokakuun 23. päivä. jotakin mukavaa yllätystä haluaisin suunnitella sille viikonlopulle. vauva toki kulkisi mukanamme. "ei tunnu missään". ainiin, vauvan suuhun ilmaantui aamulla kaksi alahampaantynkää. iloista!

pläänit -- plans

tänään vietin kivan päivän erään ystäväni kanssa. tapasimme pitkästä aikaa. nyt ystävättäreni asuu taas suomen kamaralla, naapurikaupungissa. olimme ensin meillä ja sitten lounastimme lähikiinalaisessa.

huomenna saan viettää tyttöjen päivää. luvassa on mm. aamupalailua ja tietysti illan mittaan unelmat pistetään toteutumaan! olen kerran aiemminkin tehnyt nk. aarrekartan. yllätyksekseni olen joutunut myöntämään että haaveet toteutuivat. vain italianmatka on jäänyt toteutumatta. ellei tähän lasketa erästä romanttista matkaa pariisiin. kiitos vaan tuittu majapaikasta :). vaihdoimme päikseen, tuittu oli silloin meillä lontoossa. huomiselle mieheni on ideoinut isin ja kolmen isoimman pojan konserttiretkeä. uudella musiikkitalolla on lapsille suunnattu konsertti.

eilen huvitin itseäni seuraamalla E:n projektia. arvasin että hän on tekemässä jotakin minulta salassa kun piilotellen nappasi sakset D:n ja S:n huoneesta. hetken kuluttua hän istui sängyllämme paksun harmaan päiväpeittomme alla. ihanniinkuin äiti ei huomaisi mitään :D. myöhemmin peittojen alta löytyi kuvan kampsut (roskat ovat kynittyä karkkipaperia). pieni ihminen, luuli kai ihan oikeasti että ei jäisi kiinni jos piilottaisi ne täkin alle.

vielä yksi tärkeä asia. tänään päivällä tulvi unohtuneita muistoja mieleeni niiltä ajoilta kun opiskelin sisustus- ja kalustesuunnittelijaksi. noihin aikoihin tunsin erään taiteilijanaisen, joka alkaa olla jo melko iäkäs. täytenä yllätyksenä sain häneltä tänään kortin, jossa oli kolme sivullista tekstiä. kortti oli niin ihana. nainen kertoo siinä mm. kuulumisensa ja vointinsa. sitten vielä tämäkin asia siinä oli: "usein kuljen sen talon ohi joka oli kotisi *kadulla (oppilasasuntola). se suuri koivu joka oli ikkunasi edessä on kaadettu pari vuotta sitten". niin monia muistoja juuri tuosta kohdasta minulla on. sellainenkin kun kerran erään miian kanssa olimme parvekkeella illalla myöhään. tuon koivun vierellä katselimme tummaa tähtitaivasta. en muista paljon, mutta se oli hieno hetki. juttelimme jotakin erityislaatuista. saamani kortin lopulla lukee: "välillä valitan ja sitten kohta olen taas iloisempi vaihteen vuoksi. ei tarvitse juosta kovemmin kuin voimat myöten antavat".

harrastuksensa kullakin -- everybody has their own hobbies

tänään olen ajatellut puolalaisia siskoksia jotka lontoossa asuivat meidän rapussa ja antoivat tuon vauvan velourasun (x 2 kpl) lahjaksi kaksosten synnyttyä. muistoja ihanista ihmisistä joita en ehkä koskaan tule tapaamaan.

S:n uusi harrastus alkoi tänään. hän oli koulumatkalla maailman onnellisin kun kerroin että eteisessä roikkuu valmiina koriskassisi jossa on sisäpelikengät, juomapullo ja koripallo. korisope oli kiva, ryhmä oli aika iso ja vilkas. paljon oli uusia tutustujia jotka miettivät ottavatko omakseen. kotimatkalla S piti sateenvarjoa. tuulenpuuska käänsi varjon nurinpäin. me molemmat pidimme varjosta kiinni, nauroimme ja mukamas lensimme sillä. sen jälkeen S sanoi: "tykkään keväästä, tykkään kesästäkin, mutta syksy on paras kun voi tolleen lentää sateenvarjolla". hän taisi kaivata meidän kaksinkeskistä aikaa, huomiotani, rakkauttani.

tunsin itseni aamulla voimakkaaksi kävellessäni mahtavan kuuloisessa tuulessa rantapolkuja pitkin. vauva nukkui vaunuissa, E oli kerhossa. istahdin rantakivelle. läppäri oli mukana. yritin kirjoittaa mahdollisimman huonon tekstin. tekstistä tulikin hauska. niin hauska että piti ihan ääneen nauraa. en tiennyt että osaisin kirjoittaa sellaista. saan paljon energiaa kirjoittamisesta. sen huomasin taas tänään.

elämää -- life

viikonloppu tuli ja meni. toissa pe:na ystäväni oli meillä, viime pe:na tein vauvan ja E:n kanssa päiväretken heille kauniiseen maaseutumaisemaan. sillä aikaa isi, D ja S olivat katsomassa ihan oikeaa jalkapallo-ottelua suomi vastaan moldova. D pääsi kentälle alkuseremonian ajaksi saattamaan pelaajia. S ei ollut ollut kateellinen, oli innoissaan seurannut D:n esiintymistä ja ottelua. odottaa nyt oman harrastuksensa, koripallon alkamista.

E on tässä pikku joella keinumassa ystäväni lapsen kanssa. ja haavistamassa vesiötököitä ja sammakoita.

S odottelee jalkapallo-ottelun alkamista. ihailee suomenlippuaan. (tämä kuva on musta niin liikkis).

D on 8. oikealta.

tää on ihan hassu kuva musta, ihan kuin meidän lapsi olisi eksynyt olympialaisiin! mr. beanina siellä.

S ja E kirpparilöytöjä ihailemassa. olivat isin kanssa "kyläjuhlilla".

isin ostos joltakin neulovalta naiselta.

maalta kotiinpalatessa piipahdin espoon perukoilla toisen ystäväni luona. pihassa pikaisesti. emme ole tavanneet pitkään aikaan. nyt hän näki vauvankin. mukaan saimme ihanan makuisia luumuja (keltaiset) ja kriikunoita.

S:n foniin puhaltelu kuulostaa yllättävän hyvälle. on tainnut heti löytää oman soittimensa.

tämä hetki on ikuistettava. ekaluokkalaisten innokasta läksyjen tekoa.

viimeiset herkut ovat stokkalta. (paitsi omput meidän pihasta ja kala oli viikonlopun tarjoustuote lähikaupasta). piipahdin herkussa aamupäivällä kun tuli asiaa kaupunkiin. luomuauringonkukansiemenleipää, pikku paketti itävaltalaista alpzirler-juustoa ja suomalaisia ruusukaaleja.

yritän täällä nauttia joka hetkestä, turhia stressaamatta. aikataulutettu elämä ei ole tehty minua varten. mieluiten liihottelisin vapaana kuin taivaan lintu. onneksi vielä sentään spontaaniulle on tilaa.