huomenna saan viettää tyttöjen päivää. luvassa on mm. aamupalailua ja tietysti illan mittaan unelmat pistetään toteutumaan! olen kerran aiemminkin tehnyt nk. aarrekartan. yllätyksekseni olen joutunut myöntämään että haaveet toteutuivat. vain italianmatka on jäänyt toteutumatta. ellei tähän lasketa erästä romanttista matkaa pariisiin. kiitos vaan tuittu majapaikasta :). vaihdoimme päikseen, tuittu oli silloin meillä lontoossa. huomiselle mieheni on ideoinut isin ja kolmen isoimman pojan konserttiretkeä. uudella musiikkitalolla on lapsille suunnattu konsertti.
eilen huvitin itseäni seuraamalla E:n projektia. arvasin että hän on tekemässä jotakin minulta salassa kun piilotellen nappasi sakset D:n ja S:n huoneesta. hetken kuluttua hän istui sängyllämme paksun harmaan päiväpeittomme alla. ihanniinkuin äiti ei huomaisi mitään :D. myöhemmin peittojen alta löytyi kuvan kampsut (roskat ovat kynittyä karkkipaperia). pieni ihminen, luuli kai ihan oikeasti että ei jäisi kiinni jos piilottaisi ne täkin alle.
eilen huvitin itseäni seuraamalla E:n projektia. arvasin että hän on tekemässä jotakin minulta salassa kun piilotellen nappasi sakset D:n ja S:n huoneesta. hetken kuluttua hän istui sängyllämme paksun harmaan päiväpeittomme alla. ihanniinkuin äiti ei huomaisi mitään :D. myöhemmin peittojen alta löytyi kuvan kampsut (roskat ovat kynittyä karkkipaperia). pieni ihminen, luuli kai ihan oikeasti että ei jäisi kiinni jos piilottaisi ne täkin alle.vielä yksi tärkeä asia. tänään päivällä tulvi unohtuneita muistoja mieleeni niiltä ajoilta kun opiskelin sisustus- ja kalustesuunnittelijaksi. noihin aikoihin tunsin erään taiteilijanaisen, joka alkaa olla jo melko iäkäs. täytenä yllätyksenä sain häneltä tänään kortin, jossa oli kolme sivullista tekstiä. kortti oli niin ihana. nainen kertoo siinä mm. kuulumisensa ja vointinsa. sitten vielä tämäkin asia siinä oli: "usein kuljen sen talon ohi joka oli kotisi *kadulla (oppilasasuntola). se suuri koivu joka oli ikkunasi edessä on kaadettu pari vuotta sitten". niin monia muistoja juuri tuosta kohdasta minulla on. sellainenkin kun kerran erään miian kanssa olimme parvekkeella illalla myöhään. tuon koivun vierellä katselimme tummaa tähtitaivasta. en muista paljon, mutta se oli hieno hetki. juttelimme jotakin erityislaatuista. saamani kortin lopulla lukee: "välillä valitan ja sitten kohta olen taas iloisempi vaihteen vuoksi. ei tarvitse juosta kovemmin kuin voimat myöten antavat".
Olipa ihana ääni menneisyydestä. Sinä olet sisustus- ja kalustesuunnittelija? Teetkö sitä työksesi?
VastaaPoistaKiva Heini lukea tätä blogiasi ja teidän perheen kuulumisia ja sattumuksia. Olet äiti-idolini. :)
VastaaPoistaIhana, kun jaksoit olla koko eilisen mukana pikku-herran kanssa. Törmätään taas lasten harrastuksissa ja muutenkin lähinurkilla.
-Riina
Joo, rva :), olen sitä. Huh, mietin juuri että miten aika voi lentää niin nopeasti... 16 v. sitten aloitin opinnot, lukion jälkeen. Nyt keskityn lapsiin. Olen ollut kotiäiti kaksosten syntymästä asti. Oman alan työkokemusta ehti tulla mukavasti. Niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Mutta tosiaan en ole pahemmin tehnyt niitä hommia viime vuosina. Mutta kiva on se kun kuitenkin välillä minua on kysytty juttuihin, vaikka olen ei sanonutkin. Sen aika ei ole ihan vielä.
VastaaPoistaRiina: Menin nukkumaan erittäin kiitollisella mielellä <3. Kiitokset juuri sulle laitoin uusimpaan päivitykseen.
Ihanaa, kun on tuollaisia vanhoja ystäviä. Eri-ikäisillä olisi enemmänkin annettavaa toisilleen, mitä nykyään tunnutaan ajattelevan.
VastaaPoistaJa aika hausa tuo ammattipaljastus. En jotenkin ollut yhtään miettinyt, mikä olet ammatiltasi. Tuota en olisi osannut veikata, mutta hyvin se sopii saamaani kuvaan sinusta.
Anna: Niin, katselin juuri tänään kaupungilla (kun sinne taas tuli asiaa!) erästä isoäitiä lapsenlapsensa, pikku pojan kanssa. He oli ihan mainio parivaljakko. Poika kyseli juttuja: Mitä tarkoittaa valpas? Tiesitkö että joku on joskus ajanut punaisia päin? Mikä täällä haisee? Isoäiti vastaili kivasti ja oli otettu luottamuksesta. Välillä sanoi: No siihen en osaa sanoa mitään. Tepsuttelivat jonnekin kahdestaan, heillä ei ollut kiireen häivää.
VastaaPoistaMietin tässä ihan itsekkin että millainen on sisustussuunnittelija :). Kai tuo ammattini ainakin kertoo siitä luovasta puolesta joka minussa on, tarve luoda ja luontotaustasta ja käsillätekemisen taustasta joka minulla on jo lapsuudesta kulkenut mukana. Ja sellaisesta listaamis- ja suunnitelmallisuuspuolesta joka minussa on spontaaniuden rinnalla. Olen myös jonkun verran opiskellut psykologiaa ja kirjoittamista pikkuisen, mm. tällä hetkellä kotoa käsin etänä.