lapset -- children

anteeksi W-vauvasemme... mutta oli niin hauskaa katsella sinun ensimmäisiä perunamaistiaisiasi. aluksi maistelit mielenkiinnolla, lopuksi tuli pieni ihmetysvaikerrus. isi ja E syöttivät W:lle näin alkuun vain muutaman lusikallisen perunasosetta. isoäidiltäni saamalla hopealusikalla. peruna taas oli mummin ja ukin tuliaisia lampimökiltä. ne perunat muuten ovat niin hyviä, puikulaista siikliä.

mietin tuossa juuri että viikonlopun hyvä päätös oli keskittyä lapsiin. pe:na iltapalan jälkeen keittiössä soi: "sing of good things not bad, sing of happy not sad, sing, sing a song...". lauloimme ja tanssimme kaikki. näin miten onnellinen erityisesti S oli, hän ihan "kaatui" käsivarsilleni. kaikilla oli hyvä mieli, kukaan ei halunnut puhua ikävään sävyyn. ihmettelimme M:n kanssa kun vaatteet sujahtivat nopeasti pyykkikoriin. käskemättä. mietin sitäkin että jos elämässä aina olisi helppoa, ei tällaisia hetkiä huomaisi, pitäisi itsestäänselvyyksinä.

eilen huomasin lähentyneeni D ja S:n kanssa taas sellaiselle normaaliasteelle jolle minusta kuuluu palata aika ajoin. makoilimme lauantai-iltana sohvalla ja keksimme vitsejä. tyyliin: "sano kukka". "kukka". "sun housussa on sukka". ja muita jännittäviä variaatioita. tuonkin jälkeen kohtelimme toisiamme entistä kivemmin. sitten jokainen sai lämpimän kylvyn, minkä jälkeen kukin sai vuoronperään omassa rauhassaan syödä iltapalansa kylpytakki päällä kynttilänvalossa.

tänään olimme kirkossa, missä tunsin oloni hieman kummalliseksi kun toinen korvani on jotenkin juntturassa. en ollut varma kuinka kovaa puhuin enkä kuullut hyvin. laulaminenkin tuntui melkein mahdottomalta. huomenna saanen tukokset auki. illalla kolme isointa lasta näyttelivät meille hauskoja juttuja. ihania hetkiä.