lauantai 11. joulukuuta 2010

joulukiire -- christmas bustle

nuorena päätin että minulla ei tule koskaan olemaan joulukiirettä. miksi stressata jouluruuista. ostaa vaikka kaupasta valmislaatikoita. tai joululahjoista. keskittyä olennaiseen ja yhdessäoloon. mutta silti on jonkunlainen kiire tässä olevinaan. listanläpikäymismeininki ja kalenterinvilkuilu. kiire tulee enimmäkseen siitä kun lukee samoja listoja ja tapahtumia läpi uudestaan ja uudestaan. niin kauan kunnes kaikki on tehty! kunnes kaikki juhlat on juhlittu ja kaapin kätköissä olevat lahjat kääritty. sama koskee vauvavalmisteluja. nekin jo mielessä, vaikka vauvan syntymään on vielä 3,5 kuukautta. välillä kiiremielestä ei ole merkkiäkään. luemme kirjoja kirjojen perään tai makaan lastenhuoneen lattialla keskellä elämän ydintä. tai asettaudun hiljaisessa talossa sohvalle kaakaon ja voileipien ääreen ja avaan telkkarin. ehkä parasta joulunajassa on tietynlainen musiikki ja oman elämän pohdinta. ja se kun voi oikeasti ilahduttaa yksinäisiä. sairaalassa olevia ainakin.

when i was a teenager i decided that i would never get caught up in the christmas bustle. why stress about the christmas food? if so just buy some ready made casseroles from the store. or about the christmas gifts. just concentrate on the essentials and spending time together. but still there is some sort of bustle around me here. going through the lists and glancing the calendar. the bustle is mostly caused by reading the same lists and happenings again and again. as long as everything is done! until all the parties have been celebrated and the hidden gifts wrapped. the baby preparations are also in my mind although there is still 3.5 months to the delivery. sometimes the hurrying mind doesn't show any signs. we read books after books or i lay on the children's room floor in the middle of the core of life. or i place myself in the quiet house on the couch with some sandwiches and hot chocolate and turn on the tv. maybe the best thing in the christmas season is a certain type of music and reflecting on your life. and cheering up lonely ones. at least the ones in the hospital.

nämä kuvat ovat lohjalta. pakenimme mieheni kanssa väljemmille vesille kaupungin suhinasta. kiitos kuuluu eräällä ihanalle vapaaehtoiselle lapsenvahdille. markkinoilta ei tullut otettua kuvia, mutta museon alueelta oli pakko napsaista pari kuvaa.

these pictures are from lohja. my husband and i escaped to the wider waters from the rustle of the city. thanks to a lovely voluntary babysitter. i didn't take any pictures from the old stylish christmas market but around the museum i had to take couple of shots.




meidän illallinen: karjalaisten leipomat perunapiirakat, karjalanpiirakat, maustekakut ja murokakut.

our dinner: potato pies, rice pies, christmas spice cakes and white cakes made by some karelian women.


3 kommenttia:

  1. onpa rauhallisen näköinen paikka,tuolla voisi asua;) m

    VastaaPoista
  2. tää oli ihana posti, täynnä rauhaa jotenkin. kiitos!

    VastaaPoista
  3. Rauhaa siellä tosiaan oli! Sellaisessakin pitää osata olla ja ottaa vastaan. Tarkoitan että ei aina tule ihan luonnostaan jos on hopukas. Pitää osata rauhoittua niin voi olla pidempäänkin.

    VastaaPoista