today we got prepared for tomorrow's spring parties. it will be nro 2 for E. D's and S's class will also have a springy get-together. all the teachers will get a gift that is from all the parents and children (yippee). but in addition to it D wanted to make bracelets for his teachers. S wanted to make cards.
kaivoimme esiin lapsuuden ajan tarra-albumini. nostalgiaa, monen monituisia muistoja! vai ovatko nuo samat tarrat tuttuja teillekin? keräsittekö kaikenmaailman mainostarroja :D? lapsena uuden tarra-arkin saaminen ei ollut arkinen asia. tuntuu että nykylapset saavat vähän liikaa kaikenlaista. mihin se voi johtaa? ei niin paljon luovuutta ja luovan toiminnan tuomaa iloa, ei jonkin kivan asian saamisen odotuksen iloa, ei pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta, ei vähään tyytymistä, helpolla luovuttamista... no, liioittelen hieman, kyllä moni säästää rahaa ja odottaa. ei saa vanhemmiltaan kaikkea. minäkin haluaisin tarvittaessa osata sanoa ei vaikka huuto tulisi.
"kirjasto on täynnä elämää", "tuen valtion lakkoa" :D. tyttökerhon tarroja, ilmarisen laivatarra, lampaita joita liimattiin miljöökuvaan jonka sain isoäidiltäni. häneltä sain ev. lut. kirkon uskonnollisia tarroja aika paljon. kuten "rukoilen puolestasi" tai "sinua siunata tahdon".
tämä tarra tuo mieleen huoneeni ja jännästi kaikkia sen ajan tunnelmia. sanoiksi en niitä osaa pukea. miten kivaa silloin olikaan tällaisen tarran omistaminen ja sen hyötykäyttäminen jossakin.
kirjainkalkitoksia. tuossa tähdessä lukee "disko on nuorten huvipaikka". hassua kielenkäyttöä. luulin että kieli oli erilainen äitini lapsuuden aikaan, mutta että minun ;). muistattehan ne diskot missä pyörimme ympyrää. suuret joukot suorastaan vaelsivat ympäri tanssilattiaa. toiset toiseen suuntaan nähdäkseen mahdollisia mielitiettyjä.
S:n toisessa kortissa on "hajutarra" (sydän) ja toisessa teräväreunainen paksu "pehmotarra" (sitruuna).
niin suloista. D teki näitä niin innoissaan.
kaivoimme esiin lapsuuden ajan tarra-albumini. nostalgiaa, monen monituisia muistoja! vai ovatko nuo samat tarrat tuttuja teillekin? keräsittekö kaikenmaailman mainostarroja :D? lapsena uuden tarra-arkin saaminen ei ollut arkinen asia. tuntuu että nykylapset saavat vähän liikaa kaikenlaista. mihin se voi johtaa? ei niin paljon luovuutta ja luovan toiminnan tuomaa iloa, ei jonkin kivan asian saamisen odotuksen iloa, ei pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta, ei vähään tyytymistä, helpolla luovuttamista... no, liioittelen hieman, kyllä moni säästää rahaa ja odottaa. ei saa vanhemmiltaan kaikkea. minäkin haluaisin tarvittaessa osata sanoa ei vaikka huuto tulisi.we dug out my childhood sticker album. nostalgia, many many memories! or are those same stickers common to you? did you collect all types of weird advertising stickers :D? as a child it wasn't an every day thing to get a new sticker sheet. it feels like now children get a little too much of many things. where can it lead? not so much creativeness and the joy the creative actions can bring, not the joy that is there when you wait for getting something nice, not so much hard working, not being satisfied with only a little, giving up easily... well, i exaggerate a little, many save money and wait. don't get everything from their parents. i too would like to be able to say no, if needed, even if the cry and fight comes.
"kirjasto on täynnä elämää", "tuen valtion lakkoa" :D. tyttökerhon tarroja, ilmarisen laivatarra, lampaita joita liimattiin miljöökuvaan jonka sain isoäidiltäni. häneltä sain ev. lut. kirkon uskonnollisia tarroja aika paljon. kuten "rukoilen puolestasi" tai "sinua siunata tahdon"."library is full of life", "i support the strike of the government" :D. the girl face stickers from the girl's club, a sailing boat sticker of ilmarinen, some sheep that we glued on a miljö picture i got from my grandmother. from her i got quite many religious (lutheran church) stickers like "i will pray for you" or "you i want to bless".
tämä tarra tuo mieleen huoneeni ja jännästi kaikkia sen ajan tunnelmia. sanoiksi en niitä osaa pukea. miten kivaa silloin olikaan tällaisen tarran omistaminen ja sen hyötykäyttäminen jossakin.this sticker reminds me about my room and all kinds of feelings from the time. i'm not really able to change them into words. how nice it was at that time to own a sticker like this and to use it somewhere where needed.
kirjainkalkitoksia. tuossa tähdessä lukee "disko on nuorten huvipaikka". hassua kielenkäyttöä. luulin että kieli oli erilainen äitini lapsuuden aikaan, mutta että minun ;). muistattehan ne diskot missä pyörimme ympyrää. suuret joukot suorastaan vaelsivat ympäri tanssilattiaa. toiset toiseen suuntaan nähdäkseen mahdollisia mielitiettyjä.letter stencils and the star says: "disco is the amusement place for the youth". i thought that the language was different when my mother was young but also in my childhood! ;) you remember the discos where we walked around. big crowds were moving around the dancing area. some to the other direction to see the possible heartbreakers.
S:n toisessa kortissa on "hajutarra" (sydän) ja toisessa teräväreunainen paksu "pehmotarra" (sitruuna). the other card has a "smell sticker" (the heart) and the other one has a sharp edged thick "soft sticker" (the lemon).
niin suloista. D teki näitä niin innoissaan.so cute. D was so happy to make these.
oi nuo suosikin tarrat!!!
VastaaPoistaihania tarroja! nostalgian kyynel.
VastaaPoistamä ajattelen usein tota, että lapset saa nykyään liikaa kaikkea. se säännöstely on vaikeaa myös vanhemmalle (ainakin mulle); useinkin tuntuu siltä, että antamatta jättäminen on yhtä vaikeaa kuin lapselle on saamatta jääminen tai jonkun jutun odottaminen.
Mira: Suosikkien selaaminen voisi olla hupaisaa :D Näinkin tuossa tuon Rikin livenä yksi päivä. Melko sama naama, mutta aika paljon vanhemman näköinen. En muistanut että noin nuorelta hän aikoinaan näytti.
VastaaPoistaHeli, joo ja vaikeaa mulle on tietää milloin pitäis rajoittaa. Siis ei meillä toki kaikkea saa, mutta... Tietänet mitä tarkoitan.