iltapäivällä tapahtui sellainen asia jonka haluaisin kertoa täällä teillekin. tuntematon vanha nainen kysyi lounaspaikkamme pihassa että tiedänkö monelta seuraava bussi tulee. en osannut sanoa. oli jännä kun heti välittömästi minusta tuntui että meidän pitäisi tarjota hänelle kyyti. auto sattui olemaan mukana ja olimme juuri aikeissa lähteä. silti annoin asian olla, järki sanoi että ei liian tunkeileva voi olla vieraalle ihmiselle, yliauttava. ei kai kukaan lähde tuntemattoman kyytiin. nainen poistui paikalta, minä jumituin vielä hetkeksi juttelemaan muiden kanssa. myöhemmin parkkipaikan luona näin tuon saman naisen talon nurkalla sateensuojassa. hän kysyi näenkö bussin tulevan. hän ei itse nähnyt tielle. tarjosin kyytiä. nainen oli heti valmis. hän ihaili vauvaa, oli iloinen ja kaunis. hän istui auton etupenkille. laitoin vauvan ja E:n turvavyöt kiinni ja samalla juttelimme. sitten istahdin ajajan paikalle ja katsoin naista. sillä hetkellä hänen todellinen olotilansa paljastui. kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. hän kertoi kuinka vaikeaa hänellä on ollut ja kuinka vaikeaa hänen on olla. hän kertoi että hänen miehensä kuoli pari kuukautta sitten 57 yhteisen avioliittovuoden jälkeen. hän kertoi kuinka yksinäinen hän on ja kuinka paljon hän kaipaa miestään. hän puhui siitä kuinka onnellisia he olivat olleet yhdessä, kuinka he eivät varmaan koskaan riidelleet ja kuinka hänestä välillä tuntuu kuin mies olisi olemassa mutta sitten kun hän menee kotiin ei hän olekaan siellä. juttelimme. nainen oli niin surullinen, niin surullinen. onnellinen tietysti lapsistaan ja lapsenlapsistaan, mutta sanoi että "eihän heitäkään voi aina häiritä". yksinäisyys, yksinäisyys, niin moni on yksin!
sitten iloisempiin asioihin. illalla oli kiva kuvaussessio sadesäässä. harmaudessa paljon värikkäitä sateenvarjoja. niin ja päivällä tankkasimme E:n kanssa yhdessä bensaa meidän autoon. E oli onnellinen tällaisesta pienestä asiasta.
sitten iloisempiin asioihin. illalla oli kiva kuvaussessio sadesäässä. harmaudessa paljon värikkäitä sateenvarjoja. niin ja päivällä tankkasimme E:n kanssa yhdessä bensaa meidän autoon. E oli onnellinen tällaisesta pienestä asiasta.
voi heini! ihanaa että tarjosit kyydin... ei varmaankaan ollut sattumaa, että juuri sä satuit olemaan paikalla, olet niin hyvä lohduttamaan ja kuuntelemaan, auttamaan.
VastaaPoistaolet niin mahtava! se oli päivän hyvä työ. mulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun ajattelen tuota yksinäistä naista. ihanaa kun olit auttamassa. ja e pääsi tankkaamaan ;)
VastaaPoistaOlipa onni että tarjosit kuitenkin kyydin! Tuolle rouvalle oli varmaan iso asia että hän sai kertoa murheistaan, joskus tuntemattomalle on helpompi puhua.
VastaaPoistaSarafiina: Tämä oli oikein hyvä muistutus itselleni monista asioista. Mm. omien isovanhempieni muistamisesta. Ja siitä että en halua ruikuttaa pienistä asioista. Aika mitättömiä ruikutuksenaiheita minulla loppujen lopuksi on. Pitäisi enemmän nauttia esim. siitä että saamme olla perheenä yhdessä. Kaikki voi olla yhtäkkiä toisin. Siitä yks pv sain muistutuksen jalkapallokentän laidalla kun eräs isä kertoi aatoksistaan siltä ajalta kun hänen pikkuveljensä kuoli.
VastaaPoistaMira: Se naisen uutinen oli siinä ihan yhtäkkiä edessäni ja kyllä siinä kostui omatkin silmät.
rva Reipas: Joo, pitäisi aina vaan heti kun tulee tunne et tulis tehdä jotakin hyvää niin vaan tehdä se. Voi mennä ohi tällaisetkin tärkeät tilanteet. Ajattelin kans samaa että tuntemattomalle on hyvä puhua varsinkin tuossa tilanteessa kun kokee että rasittaa jo niin paljon omia läheisiään. Hän haluaisi heihin olla varmasti melkein kokoajan yhteydessä, sen huomasin muutamasta jutusta. Aiemmin on miehen kanssa jakanut kokemuksensa, nyt ei voi yhtä tiuhaan kenenkään kanssa. Itse toivon että ystäviä säilyisi elämän varrella mukana. Monelta nekin häviävät työkiireiden tms. takia. Ehkä tältäkin naiselta oli hävinnyt, moni varmaan jo kuollutkin, kun sanoi että koittaa nyt tutustua joihinkin naisiin.