kamala sattumus -- a terrible thing

eilen oli vakava päivä. piti ihan lähteä yksin illemmalla kävelylle sulattelemaan tapahtunutta. meidän vauva, kaksi viikkoa vanha pikkuinen meinasi tukehtua. hän oksensi isosti maidot ulos imetyksen jälkeen ja ei meinannut saada happea. myös ylös noussut kirkas lima tukki tiehyeitä. vauvan tuska oli kamalaa katseltavaa. soitin hätäkeskukseen. kyyneleet poskilla oleva isi piti sinertyvää vauvaa sylissään. jälkeenpäin hän kertoi luulleen että W kuolee hänen syliinsä. kyllä se myös minun mieleeni tuli. onneksi saimme neuvoja kuinka toimia. lisäksi imin suullani --varmaan maailman kovimmalla hätäimulla-- sekä vauvan nenästä että suusta "ainetta" omaan suuhuni. se taisi olla käänteentekevä hetki. ambulanssimiehet olivat aika pian paikalla. heidän tultua tilanne oli jo rauhoittunut melkein kuntoon. kertoivat että noin pienellä henkitorvi (jos oikein ymmärsin) on vain mustekynän pään kokoinen! täytyy sanoa että saimme mitä parasta ja empaattisinta palvelua. lopuksi yksi miehistä --hänkin neljän pojan isä-- pyysi kertomaan eteenpäin että meidän alaovessa ei ole numeroa ja rapun kirjainta. eivät meinanneet löytää meitä. sanoivat että tällaisessa tapauksessa yhdellä minuutilla voi olla suuri merkitys. onneksi ei tarvitse jossitella.

yesterday was a serious day. later in the evening i needed to go for a walk and digest what happened. our baby, the two weeks old little one, almost choked. he puked up some milk after the breast feeding and couldn't get oxygen. also some clear slime came up and blocked the airway. it was awful to watch his suffer. i called the emergency number. dad, tears on his cheeks held the blue-turning baby. afterwards he told that he thought W will die in his arms. it also came to my mind. luckily we got advice what to do. in addition i sucked with my mouth --probably with the world's strongest suck-- both from the baby's nose and mouth some stuff to my mouth. it was probably the turning moment. the ambulance men came quite fast. the situation was almost ok when they arrived. they told that this small baby's airway is only the size of a pen top! i must say that we got the best and most empathic service. in the end one of the men --also a father of four boys-- asked us to tell forward that our front door doesn't have a number yet. they couldn't find us first. they said that in this type of situation one minute could mean a lot. luckily we don't need to speculate.

kelasin tapahtunutta koko illan. minun kyyneleeni tulivat vasta myöhemmin. mietin myös niitä, jotka ovat joutuneet kokemaan oman lapsen kuoleman. sellaisia vanhempia on paljon. toivottavasti minä en ole yksi heistä... toivottavasti kukaan meistä ei invalidisoi itseään ajattelemalla sellaisia, tulevia vaikeuksia. turha pelätä sitä mikä ei välttämättä koskaan tule olemaan totta. sen opin taas tämän vauvan saatuamme. olin etukäteen melkein varma että saisin taas rintatulehduksen ja muutenkin moni asia menisi vaikean kautta. kuten aiemmin. ja kas, ei mennytkään. tosin ilmavaivavauvan nro 2 taidamme taas saada :I

i went through the event the whole night. my tears came later. i also thought about those who needed to face the death of their child. there are lots of parents like that. hopefully i won't be one of them... and hopefully none of us cripples ourselves by thinking about such thoughts. fear things that will not necessarily ever be true. this i learnt again after this baby. before i was almost sure i will once again get the breast infection and that some other things would go the hard way. but wait, they didn't. though i must say that it looks like we got the baby number 2 with some stomach problems :I

onnea on perhe, lapset, lasten äänet, lasten leikki.

happiness is the family, children, noises of children, the play of children.