skip to main |
skip to sidebar
muistoja muistoja -- memories
tein tänään retken vanhoihin kotimaisemiin. today i made a trip to my old neighborhood.
asuin tässä prinsessalinnassa kämppiksen kanssa vuodet 1999-2003 kunnes eräs prinssi nousi minut. i used to live in this princess castle with a room mate from 1999-2003 until a prince found me.
kanniston leipomosta piirtäjä haki aina meidän aamupalapöytään porkkanaleipää tai muuta ihanaa leipää. arkkitehtitoimisto tarjosi sen, juustosiivut ja kahvia tai teetä. every morning a draftsman purchased a carrot bread or some other nice bread for our breakfast table from the old kannisto bakery. the architect office offered the bread, cheese slices and some coffee or tea.
tähän rantaan kävelin usein yksin iltakävelyllä. mitä isompi myrsky, sitä hienompi tunne sinne oli mennä istumaan. hassua on se että mieheni käveli samoilla paikoilla pari vuotta emmekä törmänneet koskaan. kerran ratikassa huomasin hänet ja jäin takapenkille piiloon, koska en jaksanut yrittää kommunikoida englanniksi. i often went for an evening walk to this coast. the bigger the storm was the greater feeling it was to sit on the rocks down there. it's funny that my husband used to walk in the same areas for a couple of years and we never met there. once i saw him on a tram and hid myself in the very back because i didn't feel like communicating in english.
uutta on ehtinyt ilmestyä noille kulmille. kahviloita, eiranrannan kerrostalot ja muutakin uutta rakennettu tai korjattu, skeittipaikka ja minigolfrakennus. kaikki hyvät silloisten kaukovieraidemme parkkipaikat ovat muuttuneet maksullisiksi. ja kannisto ei enää myy porkkanaleipää. oijoi. there are new things now in those areas. cafes, the very expensive eira coast apartment buildings and some other new buildings, a skateboarding park, a more modern mini golf kiosk. all the good parking spots are now paid. and kannisto doesn't sell the carrot bread any more. oh no.
vanha hieno puutunut tyrni seisoo yhä paikallaan. an old tree-looking buckthorn bush is still there.
ja helsingin jäätelötehtaan kioski on säilynyt ihan ok näköisenä, vaikka edustaakin uudempaa kioskikantaa. muistaakseni yks tuttu suunnitteli sen. ja silti pystyssä ;). näissä maisemissa käyskentely toi pintaan paljon muistoja. monista eri ihmisistä ja naapureista, kahvila carusell-visiiteistä, jokavuotuisesta benji-hyppytelineen saapumisesta (hohhoijaa), ja aina yhtä ihanista harakka-, uuni- ja pihlajasaaresta. and the helsinki ice cream factory's ice cream kiosk still looks ok. i think one of the designers i knew designed it. and it still stays up ;). walking here brought back so many memories. about many many people and neighbors, cafe visits in carusell, the annual arrival of the bungee jump tower and the lovely islands called harakkasaari, uunisaari and pihlajasaari.
asuin tässä prinsessalinnassa kämppiksen kanssa vuodet 1999-2003 kunnes eräs prinssi nousi minut. i used to live in this princess castle with a room mate from 1999-2003 until a prince found me.
kanniston leipomosta piirtäjä haki aina meidän aamupalapöytään porkkanaleipää tai muuta ihanaa leipää. arkkitehtitoimisto tarjosi sen, juustosiivut ja kahvia tai teetä. every morning a draftsman purchased a carrot bread or some other nice bread for our breakfast table from the old kannisto bakery. the architect office offered the bread, cheese slices and some coffee or tea.
tähän rantaan kävelin usein yksin iltakävelyllä. mitä isompi myrsky, sitä hienompi tunne sinne oli mennä istumaan. hassua on se että mieheni käveli samoilla paikoilla pari vuotta emmekä törmänneet koskaan. kerran ratikassa huomasin hänet ja jäin takapenkille piiloon, koska en jaksanut yrittää kommunikoida englanniksi. i often went for an evening walk to this coast. the bigger the storm was the greater feeling it was to sit on the rocks down there. it's funny that my husband used to walk in the same areas for a couple of years and we never met there. once i saw him on a tram and hid myself in the very back because i didn't feel like communicating in english.
uutta on ehtinyt ilmestyä noille kulmille. kahviloita, eiranrannan kerrostalot ja muutakin uutta rakennettu tai korjattu, skeittipaikka ja minigolfrakennus. kaikki hyvät silloisten kaukovieraidemme parkkipaikat ovat muuttuneet maksullisiksi. ja kannisto ei enää myy porkkanaleipää. oijoi. there are new things now in those areas. cafes, the very expensive eira coast apartment buildings and some other new buildings, a skateboarding park, a more modern mini golf kiosk. all the good parking spots are now paid. and kannisto doesn't sell the carrot bread any more. oh no.
vanha hieno puutunut tyrni seisoo yhä paikallaan. an old tree-looking buckthorn bush is still there.
ja helsingin jäätelötehtaan kioski on säilynyt ihan ok näköisenä, vaikka edustaakin uudempaa kioskikantaa. muistaakseni yks tuttu suunnitteli sen. ja silti pystyssä ;). näissä maisemissa käyskentely toi pintaan paljon muistoja. monista eri ihmisistä ja naapureista, kahvila carusell-visiiteistä, jokavuotuisesta benji-hyppytelineen saapumisesta (hohhoijaa), ja aina yhtä ihanista harakka-, uuni- ja pihlajasaaresta. and the helsinki ice cream factory's ice cream kiosk still looks ok. i think one of the designers i knew designed it. and it still stays up ;). walking here brought back so many memories. about many many people and neighbors, cafe visits in carusell, the annual arrival of the bungee jump tower and the lovely islands called harakkasaari, uunisaari and pihlajasaari.
ihana tunnelmapala! me asuttiin tuon kanniston leipomon lähellä, eikä ikinä käyty siellä. häpeällistä. mutta sittemmin olen havainnut, että kannistolta saa mielettömän rasvaista ja ihanaa foccacciaa!
VastaaPoistaTodella häpeällistä! Täytynee mun maistaa sun suositusta ens kerralla. Heillä on nykyään toinenkin myymälä muuten. Olikohan Yliopistonkadulla. Tuo uutuus siemenleipä vai mikäköhän nimi oli, oli törkeen hyvää!
VastaaPoistamahtavia kuvia ja muistoja. en tieda mika tassa sun blogissa on, mutta melkein aina kun luen tata tulee ihan kamala kaipuu Suomeen.. tai no, lahinna Helsinkiin.
VastaaPoistaToivottavasti ei mene ihan tippalinssimeiningiksi :( Hei mullakin tulee kaipuu moniin paikkoihin Helsingissä jos ajattelen sen kaikkia puolia. Hassua. Vaikka asun täällä.
VastaaPoista