äitini kunniaksi laitan tähän pienen otteen kirjoittamani tekstin 'äiti' loppuosasta. olen kovin kiitollinen äidistäni!for the honour of my mother i will put a little quote from the end of the text of mine called 'mother'. i'm so grateful for my mom!
"...hän osaa lukea tunteitani yllättävän hyvin. hän tietää kuinka minua lohdutetaan. hän antaa minulle ja jättää itsensä viimeiseksi. äitini on ollut yksi parhaista opettajistani, niin hyvässä kuin pahassa. hän on kertonut, mutta ei vaatinut. olen saanut valita oman tieni."
"... she can read my feelings surprisingly well. she knows how to comfort me. she gives to me and leaves herself last. my mother has been one of my best teachers, in good as well as in bad. she has told me but not demanded. i have been able to choose my way."
ihana Heini ja äiti sekä ihana Heinin äiti!
VastaaPoistaÄitienpäivä on meille äideille aivan erityinen. On todella monia tunteita pinnassa. Hienoa, että osaat arvostaa äitiäsi ja vielä ilmaista omat tunteesi. Minulle päivään liittyy myös surua, koska oma äitini kuoli kolme vuotta sitten. Kaikki juhlapyhät ovat vähän haikeita. Toisaalta iloa tuottaa omien lasten onnittelut ja höpötys.
VastaaPoistaJa on tässä päivässä huumoriakin, kun sain lahjaksi perheeltä tietokoneen hiiren...Tyttäreni kyllä arveli etukäteen isälleen, ettei se ole kovin hyvä lahja, vaan pitäisi olla koru. No, tuli sekin sitten, reilun kaupan rannekoru. Hyvää äitienpäivää! A-M
Shys: Tosta sais vaikka laulun. Toistelen lausetta täällä peräjälkeen ja rytmitellen :)
VastaaPoistaA-M: Hauska lahja ja hauska sun tyttären arvelu :). Hiiri ja koru enteilevät ihan selvästi blogin aloittamista! ;) Tämä päivä varmasti nostattaa haikeita tunnelmia, muistoja ynnämuuta mahdollista sinulle. Toisaalta se viestii siitä että hän on ollut sinulle rakas ja tärkeä, mikä ei valitettavasti ole itsestäänselvyys kaikkien äitisuhteessa. Sellaiset tarinat on niin surullisia kun ne aiheuttaa surua niin monille. Itse pyrin siihen että en vaatisi äitiäni olemaan tai että hän olisi ollut täydellinen, koska ei kukaan ole. Tuntuu että joskus me ihmiset vaadimme liikaa toisiltamme. Kirjoituskurssilla huomasin että monilla oli ollut parempi suhde isän kanssa. Oli jännä huomata että eräs vallitseva syy miksi äitisuhde ei toiminut oli se että äiti ei tuntenut lastaan, mutta melkein isompi vika oli siinä että lapsi ei tuntenut äitiään yksilönä ja ihmisenä, kaikkine mielenkiintoineen ja myös sisäisine maailmoineen. Antakaamme siis mahdollisuuksia lapsillemme tulla tuntemaan meidät!