"...to korkeasaari for the whole day..." with guests from france. what a nice day we had together.
tässä kameleita. ne ja laamat on musta hauskannäköisiä. niiden naamat on jotenkin niin lempeitä ja humoristisia. kampauskin vähän miten sattuu. some camels. like llamas, they look funny. their faces are so meek and humorous. and the hair is a little messy.
tässä kameleita. ne ja laamat on musta hauskannäköisiä. niiden naamat on jotenkin niin lempeitä ja humoristisia. kampauskin vähän miten sattuu. some camels. like llamas, they look funny. their faces are so meek and humorous. and the hair is a little messy.
korkeasaaren reissussa osa eksottiikkaa on puulaiva/lauttamatka kauppatorilta. part of the korkeasaari mystique is the wooden boat trip from kauppatori. (the zoo is on an island).
häneen voin samaistua minäkin. nopeasti herkut suuhun ennenkuin muut näkevät. i can relate to him. quickly all the treats to the mouth before anybody else sees.
ja häneen. joskus haluaa vetää pään peiton alle. and to him. sometimes you just want to pull the blanket over your head.
liskon jalat on upeat. eikä värikään pahempi. the legs of the lizard are gorgeous. and the color is not bad.
söpö ryhmittymä keskenään kyyhöttäjiä. a cute group of together snugglers.
nämä linnut oli S:n lempikohde. ja ne postauksen alun apinamaiset kiipeilevät. niistä sellaiset hauskan näköiset valkokarvaviiksiset, joista D ja E myös tykkäsi eniten. these birds were S's favorites. and the monkeylike climbing animals in the beginning of the posting. especially the funny looking ones with hairy white mustache, which D and E also liked the best.
tällainen koti voisi olla aika kiva. lopuksi aurinko paistoi niin että takit piti heittää pois päältä. rannassa oli mukava istuskella ja odottaa laivaa. espan puistossa piti kioskilta ostaa vielä isot jätskit. kesän ensimmäiset. huom. kesän! siltä alkaa nyt tuntua. koivutkin vihertävät. this type of home would be quite nice. in the end the sun was shining so much that we needed to take our jackets off. it was nice to sit on the beach while waiting for the boat. in a kiosk at esplanade park we bought big ice creams. the first ones of the summer. summer! it feels like it's summer now. birches are green.
En ole aivan varma saako kirjoittajan omaa elämää koskevissa blogeissa esittää kritiikkiä, mutta koska kritiikkini ei varsinaisesti koske esiteltyä elämää vaan sanankäyttöä, niin rohkenen tehdä niin.
VastaaPoistaSanat - etenkin muoti-ilmaukset - ovat aina asennemuokkausta, näennäisesti hyvää sellaista, mutta todellisuudessa kenties täysin päinvastaista kuin osaamme olettaa. Se että eläin, etanasta kilpikonnaan on ”hän” yrittänee viestittää, että muotoa käyttävä henkilö on sivistynyt ja arvostaa muutakin luontoa kuin yksin ihmistä (mikä sinänsä on erityisen oikein) mutta miten ihmeessä tuotantotaloudessa elävä (ja sitä jokapäiväisillä toimillaan ylläpitävä) ihminen (me kaikki) voi antaa ihmisarvon jokaiselle broilerille ja häkkikanalle tarjoamatta tilaisuutta valjastaa myös ”ihmis-heidät” eräänä päivänä emakkojen tasoiseen tuottavuuteen ja lihakarjamaiseen elämän lyhyyteen? Luonnon ja eläinten kunnioituksen, arvostuksen ja hyvän kohtelun ei pitäisi toteutuakseen tarvita ihmisarvoa tai jos se tarvitsee, on ihmiskunta sellaisella tasolla, että se kaiken tasapäistäessään tappaa, syö ja orjuuttaa myös ihmisen.
Ymmärrän, että elät kaksikielisessä perheessä, mutta suomenkielen sanavalintoja ei voi missään nimessä verrata suoraan toisten kielen sanavalintoihin, enkä usko että olet näin - kirjailevana äidinkielesi kunnioittajana - tehnytkään, vaan ”hän” on enemmänkin tämän hetken trendi . Mielestäni väärä sellainen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni : )
Anteeksi jos olin sopimaton.
Musta tuntuu että kilpikonna, apina, ja etana yhteydessä multa tuli luonnostaan sana "hän" kun tekstissä oli humoristinen, ihmiseen rinnastettava ote ja kun etana on puolivahingossa tulossa perheenjäseneksi. Yleensä kutsun eläimiä "se". Äidinkielen kunnioittajasta tosin en ole varma itseni kohdalla. Aika vapaasti kirjoitan, keksin omia sanoja, en käytä kirjakieltä ja kieliopista en välitä, vaikka se on mulla aina ollut kyllä ihan hallussa.
VastaaPoistaEn ajatellutkaan äidinkielen kunnioittamisella sitä, että kirjoittaa kirjakieltä, vaan että on oivaltanut oman äidinkielensä poikkeuksellisuuden ihmeellisten ajatusten ja ilmaisuiden luojana – ihan niin kuin sanoit. ... Ei ollut oikeastaan tarkoitus hyökätä, vaan saada aikaan mehevä keskustelu, mutta taidan olla näissä yksineläjän maailmanparantajan höyryissäni jokseenkin irti arjen todellisuudesta; harmittomuudesta ja huumorista.
VastaaPoistaMinun hutini ... vaikka taidan minä edelleen ajatella, että kunnon väittely tekee hyvää, luo tasa-arvoa, murtuu sellainen julistaja ja yleisö tunnelma. Jopa nettisanomalehtien uutiset ovat tervetulleesti menettämässä opettavan otteensa lukijakommenttien ansiosta, ennen en edes tajunnut, että uutiset voisivat olla ”kansan opetusta” (asennemuokkausta) uutisoinnin sijaan.
Tämä taas varmaan kuulostaa kritiikiltä, vaikka voi sen lukea niinkin, että yritän kovasti osallistua.
Taidan tähän samaan tilaan kommentoida tuon viimeisimmänkin postauksesi palautteen, että jää tänne piiloon : ) ... Tuosta kyseisestä kirjoituksestasi minun ehkä pitäisi oivaltaa että nautit nyt helppoudesta; siitä, että voi jättää puhumatta ”seinänläpi tulevista piruista”. Niin on hyvä, hyvä olla joskus vaan pelkän helpon kauniin ja lämpimän ympäröimä, eikä pidä minun sitä tunnelmaa rikkoa, väitellä saan riittämiin netin miljoonilla areenoilla : )
VastaaPoistaVoi mikä lämpöinen seinä tomaateillasi, näyttää jo nyt siltä, että sadon odotus on hyvin realistinen haave, vaikkei tomaatti avomaalla taida oikein ehtiäkään tuottaa hedelmää – mutta tuossa suojassa ja lämmössä ja hoidossasi varmasti!
Hyvää alkanutta viikkoa : )
Hyvä vaan kun keskustelua syntyy. Musta enempikin ajatustenvaihto olis kiva täällä, mutta ymmärrän kyllä sen että niin ei monesti ole. Huomaan että blogeissa usein kommentoidaan vain jos tykätään jostain, itsekin niin teen, mutta kyllä mielipide-eroja saa olla! Siis tuollaiset sun kaltaiset pohdinnat. Häiriköijät ovat sitten asia erikseen. Tomaatista vielä että joskus ne kasvattaa vartta liikaa jos ovat aluks liikaa tietynlaisessa tilassa tai lämmössä. En ole ihan varma kävikö mun tomaateille niin. Kaikki on mulle vielä hieman epäselvää... pitäis kai napsia jotain "oksia" pois joskus, milloin? ja heilutella jossain vaiheessa ni auttais pölyttymisprosessissa. Nää on punaisia ruukkutomaatteja, joista pitäis saada pikkutomaatteja tällasissa olosuhteissa. Tosin pahoin pelkään että julkisivuremontti iskee ajateltua aiemmin. Jos niin käy niin on varmaan lahjotettava kasvit muualle.
VastaaPoista