liikutus -- touched

jotkut päivät ovat liian liikuttavia, mutta tarpeellisia. katsoa kun pikkuiset laulavat, ilmaisevat itseään vapaasti ilman mitään estoja ja iloitsevat. ja kun tajuaa että heidän on ollut hyvä olla, kasvaa ja oppia tässä ryhmässä. on haikeaa ja liikuttavaa muistella ja katsella hyvästelykirjoja, joissa on kuvia menneeltä vuodelta. ja katsoa korttia, jossa on syksyllä otetut lasten naamakuvat ja jokaisen kirjoittamat nimet. he ovat kasvaneet niin paljon. jos joku muu vanhempi tai opettaja olisi alkanut itkemään, olisin minäkin. heti välittömästi!

some days are too touching but needed. to watch little ones singing, when they are expressing themselves freely without any concerns and they rejoice. and when you realize that it has been good for them to be, grow and learn in this group. it's touching to memorize and look at the good bye -books in which there are pictures from the passed year. and to see the card that has the face photos of every child from the last autumn and their names written by themselves. they have grown so much. if one of the other adults would have started to cry, i would have too. straight away immediately!
S.
D.
lisää liikutusta, kasvu ja jäähyväissymboliikkaa minulle edusti tämä lasten yhteinen perhosten vapauttamishetki. toukista oli tullut kotiloita ja sitten perhosia. niiden oli nyt aika ottaa siivet alleen ja lentää pois. aluksi yksikään perhosista ei liikahtanut. istuskeli vain appelsiininpuolikkailla. kolme heistä yritti ja yritti ja jihuu, vuoronperään lensi yksin korkeuksiin. mutta yksi pieni avuton ei lähtenyt. oliko hän viottunut? mitä hänelle pitäisi tehdä? en voinut olla vertaamatta meihin, ihmisiin.

more touching, growth and good bye symbolics was to me this freeing the butterflies together moment. the caterpillars had turned into cocoons and then butterflies. now it was time for them to take their wings and fly away. first none of them moved. they just sat on the halves of the oranges. three of them tried and tried and yihuu, one after another they flew to the high alone. but one small helpless didn't leave. was he damaged? what should be done to him? i couldn't stop comparing it to us, human beings.