sunnuntai 16. toukokuuta 2010

tila -- status

aurinko jatkaa ilahduttamistaan ja aamulla olimme kuulemassa muutamia oikein vaikuttavia puheita. kun koettelemuksista ja vaikeuksista oli puhetta, niiden joidenkin tarkoituksesta jne. tajusin yhtäkkiä että elän just nyt aika helppoa ja huoletonta vaihetta. mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys tai että niin olisi viime vuosina ollut.

the sun keeps making us happy and in the morning we heard some very good talks. when there was some talk about trials and difficulties, about the meaning of some of them etc. i suddenly realized that right now i'm living quite an easy and carefree phase. which is not obvious or that that's how things had been during the last years.



näin identtiset meidän identtiset kaksoset ovat! this is how identical our identical twins are!
S:n sateenkaarikoru äidille. ups, ripustin maalauksen liian aikaisin -->valumat. S's rainbow jewellery to mommy. ops, i hung it too early.
D:n (ei kertonut mikä). D's (i didn't ask about it).
E:n. E's.
D:n sateenkaarimyrsky. hän maalasi tämän heti kun puolivahingossa kuuli M:n kertovan minulle keittiössä syödessämme että "se oli aika pelottava kokemus". mikä isiä voi pelottaa D kiinnostui. emme jatkaneet aiheesta puhumista melkein ollenkaan, koska muistan miten itseäni pienenä pelotti kun jotkut kylässä ollessani alkoi puhua tosissaan sellaisista asioista kuten seinän läpi tulevasta pirusta tai muusta oudon kuuloisesta yliluonnollisesta. en nykyäänkään koe tärkeäksi ajatella sellaisia. tänään M tapasi erään ihmisen, joka sairastaa skitsofreniaa. hänen sillä hetkellä kuvailemiaan näkyjä oli ollut niin vaikea kuunnella ja pelottavaa myös. tunnen niin suurta myötätuntoa tätä ystäväämme kohtaan kun hän taistelee sairautensa kanssa. tulkoon hänelle myrskyyn sateenkaaria myös!

D's rainbow storm. he painted this right after he half accidently heard M telling me while i had dinner with him that "it was quite a scary experience". "what was scary?" D became interested in what can be scary to daddy. we didn't continue talking about this much since i still remember how scary it was when i visited some people where an adult seriously started to tell another adult about somebody's experiences like how devils can come through the walls or some other strange supernatural sounding things. i still don't think it benefits us to think about this type of topics. today M met somebody who has schizophrenia. it had been very hard to listen to his descriptions of the visions of that moment. i feel so much for this friend who struggles with his sickness. let there be also some rainbows for him in his storms!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti