ensimmäiset kuvat ovat eteläisestä naapurivaltiosta virosta, missä sain käydä päiväkseltään "työmatkalla" tutustumassa tulevan kesän leiripaikkaan (järjestämme leirin teini-ikäisille tytöille, jotka tulevat leirille virosta ja suomesta). olen ja olemme kyllä erittäin tyytyväisiä siihen. lopuksi ehdimme kävellä tallinnassa jonkin verran ja syödä. mukava päivä ihanassa seurassa.
olipas siitä pitkä aika, kun viimeksi pääsimme maalle ja tapaamaan siellä perhettäni. viimeksi taisin käydä siellä syyskuussa amerikan serkkuni kanssa. lapset nauttivat maaseudulla olosta täysin siemauksin ja niin me vanhuksetkin, vaikka tietenkään pienten lasten kanssa lomailu ei niin rentouttavaa kokoajan olekaan. hauskaa kuitenkin oli. minäkin repäisin ja heitin talviturkin!
isoäidin pääsiäiskoristeita, joista useimmat hän on aikoinaan itse tehnyt. tutkimme yhdessä menetetyn karjalan paikkoja kartalta ja minä kuvasin digikamerallani vanhoja valokuvia. on ihmeellistä, että saatan kesällä löytää isoäitini ja edesmenneen isoisäni kotitalot tai ainakin kivijalan. eräs kaukainen sukulaismies ilmoitti, että hän saattaa saada ne selville! toivon, että niin käy. joka tapauksessa ainakin oikeat alueet tiedämme ja niillä voimme käydä.
vaelsimme kauniissa metsässä läpi harjujen ja soiden siskojeni perheiden kanssa laavulle, missä pidimme evästauon. W tässä popsii siskoni tuomaa keitettyä kananmunaa :). isosiskoni järjesti metsässä munanmetsästyksen, mikä oli hitti. aikuiset toimivat rajapyykkeinä. minä makoilin sammaleisella kivellä ja katselin mäntyjä. sellaista useammin! :)
lankalauantaina vein kolme isointa lastamme ja heidän kaksi serkkuaan soittamaan kelloja. sukulaisten talolle ja sitten siskoni ja hänen miehensä luokse, missä osa lapsista kastui oikeasti :). lapset olivat innoissaan matkalla soittamaan kelloja ja rämisyttäessään peltipurkkeja ja kattilankansia. en tiedä, onko teille tuttu tällainen perinne, mutta itse muistan sen lapsuudesta. se oli hauskaa ja jännittävää. hassua, että silloin pelkäsin kastuvani ja jäin aina kauemmas kuin muut, vaikka vesi ei keneenkään koskaan yltänytkään.