tiistai 26. helmikuuta 2013

kivoja juttuja -- nice things


+ kun ei haittaa vaikka jokin asia on vähän rempallaan +




+ onnellisena piirtävät lapset +




+ W:n jutut: "täällä minä olen" ja kylvetetty puhdas kammattu taapero +




+ sympaattiset leikityt leikit joita löytyy ja jotka 
pysäyttävät +




+ saippuat, rakastan saippuoita ja niiden tuoksuja +




+ jatkuvalla syötöllä luettava kirja, jota W aina vaan toivoo luettavaksi (hymyilyttää, varsinkin ne kohdat joita hän toistaa mukana tunteikkaasti) + 




+ oranssit keväthanskat + 




+ hellyydenosoitukset, joita viime aikoina on ilmennyt enenevässä määrin + 




+ kauniit käsityöt, joita voi ihastella päivästä toiseen +




+ popin raitasukat (minun, erivärisiä, ei edes kovin kallis pakkaus ollut). viime aikoina värikkäät sukat ja t-paidat ovat olleet kamalan piristäviä, tykkään + 




+ kivojen printtien katseleminen eri jutuissa + 




+ kevään ensi kylvöt (vain tämä nyt laitettiin). kutkuttava odotus yhdessä ja hoivaaminen. tänään jo joku itunen esiin työntyykin! +

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

ajatuksia -- thoughts




(D:n sormet, hänen vuoronsa kokeilla).

kamalasti tulee nyt vastaan kaikkea inspiroivaa tekstiä :). tässä taas yksi ajatus, jonka varmaankin jokainen äiti jossakin vaiheessa hoksaa ja jonakin aikana taas unhoittaa löytääksensä sen jälleen...

”suurin virhe, minkä tein (äitinä), on se, jonka useimmat meistä tekevät, – – en elänyt tarpeeksi hetkessä. se on erityisen selvää nyt, kun hetki on mennyt, tallentuneena vain valokuviin. yhdessä valokuvista kolmesta lapsestani – – he istuvat nurmikolla peitolla keinun varjossa kesäisenä päivänä kuuden, neljän ja vuoden ikäisinä. ja toivon, että voisin muistaa, mitä söimme ja mistä puhuimme ja miltä he kuulostivat ja miltä he näyttivät, kun he nukkuivat sinä iltana. kunpa minulla ei olisi ollut niin kiire rientää seuraavaan asiaan: päivälliselle, kylpyyn, iltasatuun, sänkyyn. kunpa olisin pitänyt arvossa vähän enemmän tekemistä (itse lisäisin tähän että olemista tai läsnäolemista) ja vähän vähemmän valmiiksi saamista.”

anna quindle, kirjailija (jonka tuotanto ei sen enempää tuttua minulle). 

lauantai 23. helmikuuta 2013

aikaa - time to read and rest


pitkästä aikaa on ollut aikaa neuloa, levätä, lukea kaikenlaista... vähän pelailla lautapeliäkin lasten kanssa. olen juuri nyt kotona yksin hiljaisuudessa. löysin hyviä ajatuksia (tuossa alla osa tekstistä). olen ajatellut näitä aiheita sen jälkeen kun luin hesarin "antakaa lasten olla kurittomia" jutun. jutun eräs minusta hyvä pointti oli se, että lapselle kannattaisi komentelun sijaan selittää asioita, motiiveja jne.
joskus onnistun tuossa. tänään onnistuin, jihuu (ja kyllä myös epäonnistuin). sen sijaan, että olisin yhtäkkisesti sanonut lastenhuoneeseen pöllähdettyäni: "nyt kyllä nintendot pois", selostin isoimmilleni rakkauden hengessä, innostuneesti, että hehän voisivat vanhempien käskyjen sijaan itse alkaa miettimään, mikä määrä olisi järkevää, mikä olisi vaihteeksi terveellistä tekemistä ja olisiko kenties vaikka jotakin kivaa, mitä he haluaisivat vielä lomalla tehdä, kuten oman kirjan tekeminen tms. projekti, joka toisi heille iloa. olisi aina parempi, jos kuka tahansa ihminen, aikuinen tai lapsi tekisi hyviä asioita vapaasta tahdostaan, ei pakolla, ei koska "pitäisi". no, meillä rajoja kyllä asetetaan yhäkin :), mutta haluaisin yhä enemmän selostaa ja opastaa lapsiani ajattelemaan ja itse valitsemaan parhaimmalta tuntuvaa. 
***
Kun lapset käyttäytyvät huonosti, kun he esimerkiksi riitelevät keskenään, me suuntaamme usein kurinpitomme virheellisesti siihen, mitä he ovattehneet, eli havaitsemaamme riitelyyn. Mutta tuo tekeminen – heidän käyttäytymisensä – on vain oire heidän sydämessään olevasta näkymättömästä vaikuttimesta.Voisimme kysyä itseltämme: ”Mitkä ominaisuudet korjaisivat tällaista käytöstä tulevaisuudessa, jos lapsi vain ymmärtäisi ne? Se, että on kärsivällinen ja anteeksiantavainen, kun joku häiritsee? Että on rakastava ja rauhantekijä?Että ottaa henkilökohtaisen vastuun teoistaan eikä syytä muita?”
Millä tavoin vanhemmat opettavat näitä ominaisuuksia lapsilleen? Meille ei tule koskaan parempaa tilaisuutta opettaa ja osoittaa Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia lapsillemme kuin se tapa, jolla ojennamme heitä. Englanninkielisellä kuria ja ojentamista merkitsevällä sanalla ’discipline’ on sama kanta kuin opetuslasta merkitsevällä sanalla ’disciple’. Se viittaa meidän osoittamaamme kärsivällisyyteen ja opettamiseen. Sitä ei saisi tehdä vihaisena. Me voimme ja meidän tulisi ojentaa tavalla, jolla Oppi ja liitot 121 opettaa meitä: ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella” (jakeet 41–42). Ne kaikki ovat Kristuksen kaltaista olemista, jonka tulisi kuulua siihen, keitä me olemmevanhempina ja Kristuksen opetuslapsina.
Ojentamisen kautta lapsi oppii seurauksista. Sellaisina hetkinä on hyödyllistä kääntää kielteiset asiat myönteisiksi. Jos lapsi tunnustaa tehneensä väärin, kehukaa rohkeutta, jonka tunnustaminen vaati. Kysykää lapselta, mitä hän on oppinut virheestä tai väärinteosta, mikä antaa teille – ja mikä tärkeämpää, Hengelle – tilaisuuden koskettaa ja opettaa häntä. Kun opetamme lapsille oppia Hengen avulla, sillä opilla on ajan myötä voima muuttaa heidän luonnettaan – olemista.
Alma huomasi tämän saman periaatteen, että ”sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli ollut kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla” (Alma 31:5, kursivointi lisätty). Miksi? Koska miekka keskittyi rankaisemaan vain käyttäytymisestä – eli tekemisestä – kun taas sanan saarnaaminen muutti ihmisten luonnetta – keitä he olivat tai keitä heistä voisi tulla.
Herttainen ja tottelevainen lapsi saa isän tai äidin aloittamaan vasta vanhemmuuden peruskurssin. Jos teitä on siunattu lapsella, joka koettelee kärsivällisyyttänne ”potenssiin n”, olette aloittaneet vanhemmuuden mestarikurssin. Sen sijaan että ihmettelette, mitä olette ehkä tehneet väärin kuolevaisuutta edeltäneessä elämässä ansaitaksenne haasteellisemman lapsen, voisitte pitää häntä siunauksena ja tilaisuutena tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi. Minkä lapsen kanssa teidän kärsivällisyyttänne, pitkämielisyyttänne ja muita Kristuksen kaltaisia hyveitä todennäköisimmin koetellaan, omaksutaan ja hiotaan? Voisiko olla mahdollista, että te tarvitsette tätä lasta yhtä paljon kuin tämä lapsi tarvitsee teitä?
Olemme kaikki kuulleet neuvon tuomita synti eikä synnintekijää. Samalla tavoin, kun lapsemme käyttäytyy huonosti, meidän on varottava sanomasta sellaista, mikä saisi hänet uskomaan, että se, mitä hän tekiväärin, määrittelee sen, kuka hän on. ”Älä koskaan anna epäonnistumisen siirtyä teoista olemukseen”, minkä myötä tulee sellaisia leimoja kuin ”tyhmä”, ”hidas”, ”laiska” tai ”kömpelö”. 2 Meidän lapsemme ovat Jumalan lapsia. Se on heidän todellinen olemuksensa ja mahdollisuutensa. Hänen nimenomainen suunnitelmansa on auttaa lapsiaan voittamaan virheet ja väärinteot sekä edistymään sellaisiksi kuin Hän on. Huonoa käytöstä tulisi sen vuoksi pitää väliaikaisena, ei pysyvänä – tekona, ei olemuksena.
Meidän on siksi ojentaessamme varottava käyttämästä pysyvyyteen viittaavia ilmauksia kuten ”sinä aina…” tai ”sinä et koskaan…” Varokaa ilmauksia kuten ”sinä et koskaan ajattele, miltä minusta tuntuu” tai ”miksi meidän pitää aina odottaa sinua?” Tämänkaltaiset ilmaukset saavat teot vaikuttamaan olemukselta ja voivat vaikuttaa haitallisesti lapsen minäkuvaan ja omanarvontuntoon.
Kun kysymme lapsilta, mitä he haluavat olla isona, se voi johtaa hämmennykseen minäkuvasta – ikään kuin se, mitä ihminen tekeeammatikseen, määrittäisi sen, kuka hän on. Ammattti tai omaisuus ei saisi määrittää minäkuvaa tai itsetuntoa. Esimerkiksi Vapahtaja oli vaatimaton puuseppä, mutta se tuskin määritti Hänen elämäänsä.
Kun autamme lapsia pääsemään perille siitä, keitä he ovat, ja autamme vahvistamaan heidän itsetuntoaan, voimme asianmukaisesti kehua heidän saavutustaan tai käytöstään – sitä, mitä he tekevät – mutta olisi vielä viisaampaa keskittää suurin tunnustuksemme heidän luonteeseensa ja uskonkäsityksiinsä – siihen, keitä he ovat.
Urheilutilanteessa olisi viisasta kehua lastemme suoritusta – sitä, mitä hetekevät – sen pohjalta, mitä he ovat – viitaten heidän tarmoonsa, sinnikkyyteensä, itsevarmuuteen vastoinkäymisten edessä jne. – kehumalla näin sekä sitä, millaisia he ovat että mitä he tekevät.
Kun pyydämme lapsia tekemään kotitöitä, voimme myös keksiä keinoja kehua sitä, millaisia he ovat, kuten ”Olen iloinen, kun teet kotityösi niin mielelläsi”.
Kun lapset saavat koulusta todistuksen, voimme kehua heitä hyvistä arvosanoista, mutta suurempaa ja pysyvämpää hyötyä voi koitua kehumalla heidän uutteruuttaan: ”Sinä teit kaikki tehtävät. Sinä olet sellainen, joka osaa suoriutua vaikeista asioista ja tehdä ne valmiiksi. Olen sinusta ylpeä.”
Kun luette pyhiä kirjoituksia yhdessä perheenä, etsikää esimerkkejä ominaisuuksista, joita löysitte sinä päivänä lukemastanne, ja keskustelkaa niistä. Koska Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ovat lahjoja Jumalalta ettekä voi omaksua niitä ilman Hänen apuaan 3 , rukoilkaa noita lahjoja perherukouksissa ja henkilökohtaisissa rukouksissa.
Jutelkaa päivällispöydässä toisinaan ominaisuuksista, etenkin niistä, joita olette löytäneet pyhistä kirjoituksista aiemmin sinä aamuna. ”Millä tavoin sinä olet ollut hyvä ystävä tänään? Kuinka olet osoittanut myötätuntoa? Kuinka usko on auttanut sinua kohtaamaan päivän haasteet? Millä tavoin olet ollut luotettava? Rehellinen? Reilu? Nöyrä?” Pyhissä kirjoituksissa on valtavasti ominaisuuksia, joita tulee opettaa ja oppia.
Tärkein tapa opettaa olemista on olla sellaisia vanhempia omille lapsillemme kuin taivaallinen Isämme on meille. Hän on täydellinen Isä, ja Hän on antanut meille vanhemmuuden käsikirjansa – pyhät kirjoitukset.
Tämänpäiväiset sanani on osoitettu pääasiassa vanhemmille, mutta periaatteet soveltuvat kaikille. Olkoot pyrkimyksenne omaksua Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia menestyksekkäitä, jotta saisitte Hänen kuvansa kasvoihinne ja jotta Hänen ominaisuutensa näkyisivät käytöksessänne. Sitten kun lapsenne tai muut ihmiset tuntevat rakkautenne ja näkevät käytöksenne, se muistuttaa heitä Vapahtajasta ja tuo heitä Hänen luokseen. Tämä on rukoukseni ja todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
(vanhin Lynn G. Robbins, teksti lainattu www.lds.org sivuilta)

perjantai 22. helmikuuta 2013

leikkaus meni hyvin -- the surgery went well


täällä ollaan ja naamataulukin on vielä yllättävän normaali (mustelmat ja turvotus ilmeisesti edessäpäin). kiitos kannustuksista ja rukouksistakin.

torstai 21. helmikuuta 2013

lomalta lepoon -- from holiday to recovery






mihin tämä hiihtoloma hävisikään? on mennyt kyllä hurjaa vauhtia. ollaan oltu paljon kotiympyröissä, välillä vähän vaihdettu pihaa. ja niin, hieman kauempana kävimme eilen: lasten liikennekaupungissa, jonka polkuautoradat ovat taas avoinna (muistaakseni vielä ainakin huomenna). tänään mieheni vei kolme isointa lastamme kirkkonummen uimahalliin. se on paikka, josta he kaikki pitävät kovasti. 

minä tulin äsken jumpasta, vesijuoksemasta ja saunomasta. kahteen seuraavaan viikkoon en saa mennä noihin. urheilemaan tai saunomaan. mutta pahemminkin todellakin voisi olla! huomenna kuljetan itseni leikkaussaliin.
lapsia jännittää, minkä näköisenä sieltä kotiin tullaan, mutta ei ihme, en itsekään ole kovin innostunut ajatuksesta vilkuilla naamaani huomisiltana. lähipäivinä minulla on luvassa lepoa ja jää/kylmäpusseja. viikkoon ei tarvitse siivota, ei tehdä paljon mitään (tänään on kuurattu!). onneksi minulla on mies, joka tarpeen tullen hoitaa yksinkin lapsukaisiamme. 

tiistai 19. helmikuuta 2013

ystävyksiä -- little friends










monet näistä kuvista saavat minut hymyilemään. pikku ystävysten iloa on ollut ilo seurata!

maanantai 18. helmikuuta 2013

E ja minä -- E and i










tänään vietin päivää kaksin E:n kanssa. olipas meillä mukavaa. menimme annantalon taideneuvolaan (3-6 v.:lle, ilmainen, ekat 30 mahtuu mukaan, tänään sai tehdä lautasen) ja näyttelyyn leikkimään. kiitos mari vinkistä! olin jo unohtanut tuon mahdollisuuden. 

savihetken jälkeen tapasimme ex temporesti lounaalla villin syreenin miraa ja hänen lapsukaisiaan, joista yksi nukkuu nyt ex temporesti meillä :). näin tämä hiihtoloma tässä soljuu eteenpäin. uimahallireissua ja muuta pientä on meillä mielessä. mieheni on juuri nyt elokuvissa. hänellä oli hammaslääkäriaika illaksi varattuna, mutta hammaslääkäri olikin joutunut siirtymään vähän erilaisiin hommiin... vaimonsa kanssa synnytysosastolle.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

vauvajuhla -- a naming ceremony





eilinen ystäviemme vauvan nimenantoseremonia hare krishnojen tapaan oli mielenkiintoinen. vauva oli äärettömän suloinen. juhlassa oli hänelle oma pikku sänky, joka oli koristeltu ilmapalloin ja kimaltelevin riippuvin värinauhoin. siinä hän nukkui selällään pienet kämmenet ja käsivarret korviin kohotettuina. seremonian jälkeen söimme ihanaa intialaista hare krishnojen valmistamaa kasvisruokaa ja täytekakkua. jos jonkinlaista sorttia oli tarjolla!

perjantai 15. helmikuuta 2013

perjantai-ilta -- friday evening




saimme juuri nauttia mukavista pienistä synttäreistä kotonamme. lähitienoon kaksi suomenkielistä ystävää tulivat vasta nyt juhlistamaan D:a ja S:a, sillä tänään oli ensimmäinen kaikille sopiva päivä kokoontua yhteen. mukavaa, kun on lapsia, jotka tuntuvat niin tutuille. me aikuiset saimme nauttia salaattia ja brownieseja (sain uuden hyvän ohjeen), vaniljajäätelöä ja vadelmia. tuo pukka inkivääritee on muuten tosi hyvää. sitä saa ainakin ruohojuuresta. ostin sieltä eilen myös gluteenijauhoja (kokeilen tässä joku päivä seitankinkun valmistamista) ja pintopapuja. myös yksi häälahjakortti ruohojuureen tuli hankittua. 

huomenna meillä on muuten luvassa mielenkiintoinen tapahtuma: intialaisen tuttavaperheen vauvan nimenantoseremonia. voin arvata, että tulemme näkemään todella söpön tyttövauvan :). hän saa lahjaksi popin "trikoiset" monikäyttöiset punaiset housut (koko 62) ja punaiset sisältä pörröhköt sukat, joissa on ohuita valkoisia raitoja. ihanan punainen paketti ja ihanan kortinkin löysin. kortti pikkuväestä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

laskiaistiistai -- shrove tuesday









elämäni ensimmäiset itse alusta loppun asti tehdyt laskiaispullat. eilen illalla laskimme mäkeä kotipihassa ja tänään vähän W:n ja hänen pikku ystävänsä kanssa. D, S, minä ja W teimme yhdessä söpön hymyilevän lumiukon, jolla on lumesta tehty nenä.