mihin tämä hiihtoloma hävisikään? on mennyt kyllä hurjaa vauhtia. ollaan oltu paljon kotiympyröissä, välillä vähän vaihdettu pihaa. ja niin, hieman kauempana kävimme eilen: lasten liikennekaupungissa, jonka polkuautoradat ovat taas avoinna (muistaakseni vielä ainakin huomenna). tänään mieheni vei kolme isointa lastamme kirkkonummen uimahalliin. se on paikka, josta he kaikki pitävät kovasti. minä tulin äsken jumpasta, vesijuoksemasta ja saunomasta. kahteen seuraavaan viikkoon en saa mennä noihin. urheilemaan tai saunomaan. mutta pahemminkin todellakin voisi olla! huomenna kuljetan itseni leikkaussaliin. lapsia jännittää, minkä näköisenä sieltä kotiin tullaan, mutta ei ihme, en itsekään ole kovin innostunut ajatuksesta vilkuilla naamaani huomisiltana. lähipäivinä minulla on luvassa lepoa ja jää/kylmäpusseja. viikkoon ei tarvitse siivota, ei tehdä paljon mitään (tänään on kuurattu!). onneksi minulla on mies, joka tarpeen tullen hoitaa yksinkin lapsukaisiamme.
kotiäiti, joka ihmettelee maailmaa neljän pojan, kaksosten, pikkuveljen ja pikkuveljen silmin. kokkaa, askartelee, korjaa, yrittää jaksaa siivota, sisustaa, lukee, kirpparoi, pyöräilee, joogaa, kirjoittaa, kuuntelee musiikkia ja toimii nuorten parissa. tällä hetkellä unelmoi ompelemisesta ja sukututkimisesta. naimisissa kalifornialaisen miehen kanssa, jonka kanssa ensimmäiset avioliittovuotensa asui lontoossa.
Onnea huomiseen ja varmasti jännittää!
VastaaPoistaKiitos, kohta matkaan. Vielä ei jännitä, mutta varmaan sitten paikan päällä...
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia, voimia toipumiseen <3
VastaaPoista<3
Poista