juuri nyt, tämän sekunnin sohvallelösähtämishetkeeni sopii hyvin tuo vanha tuttu "väsynyt, mutta onnellinen". tänä viikonloppuna sain olla mukana toteuttamassa isohkoa nuorten tapahtumaa, joka oli suunniteltu äideille ja tyttärille. voi miten hienoa onkaan sisaruus, keskustelut erilaisin kokoonpanoin, äitien ja tyttärien välinen suhde (jos se on erinomainen tai edes kutakuinkin hyvä), temppelin rauha ja pyhyyden kokemukset, niin ja aikuiset, jotka kuuntelevat. mieleeni tulee hetki, jossa eräs aikuinen kuunteli tyttöä, jolla oli sanottavaa. tytön ilmeistä pystyi lukemaan ajatuksen: "kerrankin joku kuuntelee ja ymmärtää minua". huh, voin vain huokailla ja ihmetellä, miten joku osasi kuunnella niin hyvin ja sai suuhunsa järkeviä, parhaita mahdollisia sanoja. vieläpä niin pitkässä keskustelussa. myös ihailin tapahtumassamme yöpymishuoneeni tyttöjen keskinäistä ystävyyttä. yllätyin siitä, miten hyvähenkistä se oli (ei toisen piikittelyä tms. latistavaa), vaan hauskaa ja sellaista vaan, niin, hyvähenkistä. samaa hellivää mieltä soisi myös jokaisen kotiin. kiitos vielä kaikille, jotka osallistuivat tapahtumaan. monta auttavaa kättä, ohjelmanumeron vetäjää ja ruuanlaittajaa tarvittiin taas kerran.
kotiäiti, joka ihmettelee maailmaa neljän pojan, kaksosten, pikkuveljen ja pikkuveljen silmin. kokkaa, askartelee, korjaa, yrittää jaksaa siivota, sisustaa, lukee, kirpparoi, pyöräilee, joogaa, kirjoittaa, kuuntelee musiikkia ja toimii nuorten parissa. tällä hetkellä unelmoi ompelemisesta ja sukututkimisesta. naimisissa kalifornialaisen miehen kanssa, jonka kanssa ensimmäiset avioliittovuotensa asui lontoossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti