muistaakseni syyskuussa eskarilaisemme kylvi opettajiensa johdolla erilaisia siemeniä multaan. kukkia, papuja ja muuta. syksy jo sarasti ja kerroin lapsukaisellemme, että nämä eivät sitten välttämättä kasva kauaa, ehkä pudottavat lehdet ja että ainakaan vesimelonia tai papuja emme tule näkemään.
tällä hetkellä pavussa, joka on pudotellut lehtiään kuukauden ajan, roikkuu yhdeksän pitkää vihreää papua ja lisää on tulossa. ja joku ihme kasvi kukkii.
välillä annan lastemme kokeilla jotakin, mikä omasta mielestäni ei tule toimimaan. hämmästelen heidän osaamistaan ja kekseliäisyyttään. mutta vähän liian usein huomaan rajoittavani jonkin mahdollisen toteutumista.
ja sitten vielä kevyempiin tunnelmiin. tai no, ehkä sittenkään ei :). pimeys alkaa ahdistaa, mutta onneksi meillä on lähellä kivoja paikkoja tavata muita lapsia ja on ystäviä jne. ja seurakunta, josta eilen sain taas paljon rauhaa ja varmuutta kohdata tulevat haasteet. olen litkinyt inkiväärisitruunateetä, jota toimme budapestista. taisi auttaa flunssan karkoittamiseen. nyt mielessäni on suuri huonemuutos ja raivaus kotonamme. olen innoissaan! me annetaan iso makkarimme lasten käyttöön ja siirrytään pikku huoneeseen.