perjantai 1. marraskuuta 2013

marraskuun ensimmäisenä -- november first

satoi paljon vettä! mutta silti lähdimme W:n kanssa polkupyörällä hieman kauemmaksi noutamaan isukille synttärilahjaa. aineetonta lahjaa, joka jäi todella aineettomaksi, koska hoitola oli tänään poikkeuksellisesti kiinni. kävimme myös kaapelitehtaalla, mistä yhteistuumin W:n kanssa valitsimme isille kivan kortin. siellä myydään kivoja kortteja. jäimme lounaalle hima&saliin. olipas se mukavaa vaihtelua. istuimme kahvilan puolella sohvilla, missä oli meille kaksi pikku pöytää. minun annoksestani riitti W:llekin, koska en ollut kovin nälkäinen. kippistelimme ja meillä oli mukavaa. niin, olen kyllä onnekas, kun saan olla vielä kotona. tuntuu, että joka päivä rakastan enemmän lapsiani. en pidä itsestään selvyytenä yhteisiä hetkiämme.

sitten me tulimme kotiin ja W meni suoraa päätä päikkäreille. rattaisiinsa. hän nukkuu päikkärit aina rattaissa! hassua. siis sisällä, mutta rattaissa. minä hommailin kotihommia ja luin sähköpostit. sitten otin mininokoset. W:n herättyä edistimme taas huoneenvaihto-operaatiotamme eteenpäin ja leikimme. sitten mieheni tuli muiden lasten kanssa kotiin ja siihen mennessä olin suunnilleen saanut ruokaa pöytään eilisistä jämistä ja kaupan lohipyöryköistä. myös taas ruusukaaleja teimme ja salaattia. tykkään juuri nyt erityisesti hessburgerin salaatinkastikkeesta (s-marketista). en yleensä tykkää kaupan salaatinkastikkeista ja ehkä puolen vuoden päästä inhoan tuota :), mutta juuri nyt se maistuu. jälkkäriksi oli "sorbettia": soseutettuja ja sokeroituja kohmeisia pakastemansikoita. söimme yhdessä ja kaikilla oli ihmeen hyvä mieli. isoimmilla oli kerrottavaa. ilmassa oli illan odotusta. miehelleni ja kaksosillemme oli tiedossa reissu kisahallille katsomaan korispeliä. pienimmät taas odottelivat saunailtaa kanssani. 

saunan jälkeen laitoin kaapo-dvd:n pyörimään. itse menin seuraavaan huoneeseen isäni puolen sukuseuran johtokunnan historialliseen ensimmäiseen skype-kokoukseen :). suunnittelimme ensi kesän pientä reissua menetetyn karjalan puolelle, sortavalan maalaiskuntaan. sinne on ihana päästä. juurilleni. olen sieltä molempien vanhempieni toisen vanhemman kautta.




nytkin sataa, mutta tänään iltapäivällä sateen jälkeen tuli tällainen mystinen valo-ilmiö joksikin aikaa. 

melankolinen marraskuu... voikaamme niin hyvin kuin pystymme :). 

4 kommenttia:

  1. mukava päivän kertomus! voi hyvin sinäkin siellä ja nauti noista päivän hetkistä. nyt vaan tuntuu ettei kerkeä mitään kun on päivisin pois kotoa ja illalla tulee niin nopeasti pimeetä.hyvää viikonloppua ja halloweenia teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. kiitos! joskus on itsestäkin kiva lukea jonkun muun koko päivän tarina. toivottavasti nyt sitten edes viikonloppuna ehdit pysähtyä kotona kaiken äärelle. hyvää yötä :) <3

    VastaaPoista