monenlaisia ihania hetkiä on menneeseen viikkon sisältynyt. synttäreitä, keväisiä juhlia, päätöksiä ja tapaamisia. eilen kävin kevätkonsertissa, joka oli uskoa valava, ja jonka päätteeksi juttelin pitkään henkilön kanssa, joka on selvinnyt ja selviämässä akuutista leukemiasta. keskustelun perusteella voi todeta, että elämän aarre on hetkissä läheistemme kanssa. hetkistä nauttimisessa! lapsen kuuntelemisessa, aikuisen kuuntelemisessa.
la:na päässäni oli liian monta ajatusta yhtä aikaa, joten välillä olin aika ikävällä tuulella lastemme kanssa. sitten muistin ajatukset hetkistä ja aloin rentoutua. mieheni oli työmatkalla, mutta me muut kävimme maailma kylässä -festivaaleilla. lähinnä vain lounaalla:). yksi valitsi turvalliset kotimaiset muikut, muut jotakin eksoottisempaa. myöhemmin osallistuimme korisseuran kaudenpäätöspiknikkiin. helle puski hien pintaan, joten lapset innostuivat ilakoimaan meressä. suosittelen muuten meressä seisoskelua! mieli rauhoittuu kummasti.
olen viime aikoina miettinyt sitä, kuinka upeita ihmisiä tielleni on siunaantunut. sellainenkin yksityiskohta, että vanhan työpaikkani (nyt puhutaan vanhasta, yli 10 vuotta sitten) ihmiset ottivat minut äskettäin niin lämpimästi vastaan, kun tiedustelin, voisinko esim. pienimmän lapsemme kerhoaikoina käydä toimistolla opettelemassa uudelleen rutiininomaisen tietokonepiirtämisen taidot ja muita taitoja. sain peräti lainaksi paikan avaimet, jotta voisin siellä lähiaikoina käydä milloin vain minulle sopii. toimistolla on välillä ollut myös minulle entuudestaan tuntematon henkilö, joka myös on auliisti tarjonnut apuaan ja osaamistaan. itse niin ehdottaen. nämä ovat niitä siunauksia, joiden takana tiedän taivaan isän olevan.