maanantai 31. tammikuuta 2011

hyvänmielen paikka -- a place for a pleasant day

tuli asiaa vii voaniin. thaimaalaisiin ruokiin raaka-aineita hankkimaan. pistäydyimme lounaalla raikussa. miksei mulle ole aiemmin kerrottu miten hyvää ruokaa sieltä saa. kotiruokaa. E:lla oli purkkiruoka matkassa mukana. seurakseni hän napsi perunarieskaa. sitäkin kotitekoista herkkua leipäpöydässä oli!

i had to go to vii voan today. to get some ingredients for cooking thai food. we had our lunch in raiku. why didn't anybody tell me before how good the food is in there? home food. E had his jar with him but for my company he had some of my potato bread. even that home made treat was available in the bread table.




synttärikiireitä täällä... perjantain juhlia ollaan valmisteltu. huomenna eli oikeana syntymäpäivänä juhlitaan perheen kesken. äitin ja isin lahjat ovat kyllä vielä hankkimatta. toiveita kyllä on tullut. S: zhu zhu pets, jolla on vaatteet päällä tai bakugan juttuja. D: hello kitty jäätelöauto tai pokemon juttuja. aika monet noista ovat jotakin mitä eskarikavereilla on. sen jälkeen niitä on ihailtu lehdistä. eilen D sanoi: "sinä saat päättää mitä te annatte. on kivempaa kun se on yllätys".

D myös haluaisi omat sukset (ollaan vuokrattu sukset kerran, viime talvena) ja snorkkelipakkauksen :) kunhan tässä ensin opittais uimaan kunnolla! lasten harrastukset... toinen asia jota pyörittelen mielessäni. tällä hetkellä meillä ei ole mitään. paitsi koululla tulee musiikkia, liikuntaa ja jotakin muuta.

me ollaan tähän mennessä viime vuosina ohjatusti kokeiltu muskaria, lyhyenä kesäkurssina ulkojumppaa/leikkejä ja jalkapalloa, 10 kerran uimakoulua ja viimeisimpänä puoli vuotta temppujumppaa. D ja S tykkäsivät muskarista, uimakoulusta ja temppujumpasta. hiihtolomalla he saavat osallistua muumihiihtokouluun, josta ovat jo vuoden puhuneet. etenkin S. laskettelua emme ole vielä kokeilleet. miten aikuiset jaksavat viedä itkeviä väsyneitä lapsia edestakaisin paikasta toiseen? olisiko se hyväksi lapsillemme? mitä ja missä vaiheessa? tietysti he saavat myös ehdottaa. ehdotuksia ei ole oikeastaan vielä tullut.

jokin musiikkiharrastus olisi mielestäni tärkeää ihmiselle jo pelkästään emotionaalisista syistä. tietynlaisen herkkyydenkin säilyttämisen kannalta. jollakin soittimella soittaminen tai laulaminen. rytmiryhmäänkö? vai mikä soitin? mites sitten kun lapsen kiinnostus lopahtaa. jos hän ei tunne olevansa hyvä. menevätkö kaikki illat siihen että muistutamme läksyistä, sitten soittimen esiin ottamisesta ja sitten kiidämme jonkin muun harrastuksen pariin. ei enää vapaata oleilua, puuhailua, juttelua. ehkä iloakaan.

liikunta olisi myös tärkeää. varsinkin jokin joukkuepeli kuulostaa hyvälle. luin juuri että yksin treenaavista voisi kasvaa tietynlaisia ihmisiä. ei minusta ehkä niin kivoja ihmisiä ;) moni urheiluharrastus vie liikaa aikaa. ei kuulosta hyvälle. kaikki muut tekemiset ja harrastamiset jäisivät. niin ja tapaisivatko perheenjäsenet toisiaan enempää kuin vain kerran viikossa? mieheni kertoi jonkun tuntemattoman kertoneen hänelle kivasta kurssista, jolla lapset saavat kokeilla erilaisia urheilulajeja. onko kenties joku teistä kuullut missä sellainen olisi?

luovuus, kuvataiteet, kädentaidot, itseilmaisu. sekin kaikki niin tärkeää! luovuus on elämän suola. luova itseään toteuttava ihminen on minusta aika suurella todennäköisyydellä onnellinen. kuvataidekoulu, arkki... partio, luontokerhot tai -leirit. tärkeiden taitojen oppiminen, yhteishenki. entäpä tanssi. siinä lahjoja olisi varsinkin D:lla. myös laulunlahja tuntuu olevan molemmilla. cantores minorekseenko? en usko että haluaisivat.

näitä pyöritellessäni tulee aina sama ajatus mieleen: "älä mieti liian vakavasti ja liian pitkälle! D:lla ja S:lla on aikaa valita ja vaihtaa heidän harrastuksiaan vielä koko heidän loppuelämänsä!"

mitä minä harrastin lapsena? kokeilin kaikkea mahdollista. se oli kivaa. keramiikka, tai chi, maalauskerho, metalligrafiikan työpaja, vakiotanssi, kädentaito & ruoka & kulttuurikurssi, pianon ja kanteleen soitto, kuntosalilla käyminen, sulkapallo. laskettelua kavereiden kanssa silloin tällöin, pesistä ja jalkapalloa lähikoulun kentällä naapuruston lasten kanssa. tai luistelua. tai hiihtämistä lähisaareen. ah, aurinkoisella järvenjäällä. mopolla ajamista. ratsastustakin koitin, mutta minusta ei tullut heppaintoilijaa. mitä harrastan nyt? vieläkin vähän sitä sun tätä! mutta en juuri mitään noista edellä mainituista.

4 kommenttia:

  1. ihanan näköinen ruoka-annos. ja perunarieskaa, ah!

    meillä v aloitti ekan oikean harrastuksensa pari viikkoa sitten (sen ikäisten tanssijuttu kulttuurikeskuksella). se on herättänyt paljon pohdittavaa, just tuollaista kuin kirjoitit. mukavinta olis, että lapsi sais itse ohjata, etsiä omimpia alueitaan. mutta aikuisen on pakko hallinnoida asioita ja velvollisuus antaa hyviä ideoita jne. etsimme tasapainoa!

    VastaaPoista
  2. hei mahtavaa et testasit ton ruokapaikan!olen monesti miettinyt,katsellut sisään ja lukenut listoja ohi kulkiessa!
    ja noi harrastukset...se on vaikea juttu ku lapsen mieli muuttuu ja haluaa vaihtaa johonkin toiseen vähän väliä kun kuulee kaverin olevan jossain.tuota kuvataidekoulua suosittelen lämpimästi.
    kiitos muuten tänään seurasta vaikka aika olikin pieni!m

    VastaaPoista
  3. Kiintoisaa harrastuspohdintaa ja niin monipiippuinen asia! Nykyään tuntuu unohtuneen se varsinaisen "harrastamisen" ilo, ja treenataan sen mukaisesti kun tähdättäisiin ammattigolfariksi/-muusikoksi jo nuorelta iältä. Se on murheellista, koska silloin harrastus myös loppuu katkeralla tavalla, kun ei niitä edellytyksiä kaikilla olekaan pro-tasolle. Miten paljon iloa monista taidoista ja kokemuksista voikaan olla paljon rennommallakin tasolla! Onnea harrastusten viidakkoon :)

    VastaaPoista
  4. heli: niinpä, tasapainoa tässä haetaan. tanssi onkin aika oiva harrastus kun siinä tulee liikunta, itseilmaisu, luovuus, musiikki, rytmit, tasapaino... monta asiaa yhdellä iskulla. jos se lapselle mieleen.

    m: kiitos itsellesi :) meillä on silleen että D ja S:n kavereita käy jalkapallossa, mutta se on innottanut heitä vaan siihen että vois olla jotain muuta mitä kokeilla. kun se jalkapallo heidän mielestä ei ollutkaan ainakaan viime kesän perusteella se ykkösjuttu. mutta varmasti vielä kavereiden perässä haluavat kokeilla kaikenlaista!

    nossu: aivan. ja vanhemmat kuulemma vauhkoaa kentän laidalla ja käy toisiinsä käsiksi :) vakavaa puuhaa tää harrastaminen.

    kaikille tiedoksi et uimakoulusta me päätettiin just eilen sellaista että koko perhe menee uimaan säännöllisemmin. eilen mulle aivan ihmeellisesti ja vapaaehtoisesti alkoi yks uimakouluihminen puhelimessa antamaan puolen tunnin selostuksen siitä et mitä meidän kantsis ihan vaan omalla ajalla tehdä, miten nykyään opetetaan lasta uimaan ja missä tapauksessa tekniikkakurssi olis tarpeen. tää oli musta yllättävää maksullisen kurssin ihmiseltä! älä tule meille vaan opettele näin -tyyliin. ihana ja hieno vastaus mun pohdintaan/rukoukseen kun just mietin ja olis pitänyt ilmottaa et mentäiskö yhden toisen firman kurssille, joka ei aikataulun puolesta oikein soveltunut meille.

    VastaaPoista