päivisin talo on autioitunut. on niin hiljaista, vaikka vielä hoivattavaa onkin. tänään ihan kyyneleitä piti hetki vuodattaa kun tajusin taas erään aikakauden päättyneen.
eilen tapasimme pitkästä aikaa hollannin vieraita, jotka ovat käymässä suomessa. lapset leikkivät puistossa iloisesti keskenään ja minä ja perheen äiti saimme vaihtaa monta sanaa (molempien miehet olivat töissä). oli ihana vaihtaa kuulumisia ja jutella vanhemmuuteen liittyvistä asioista ynnä muusta. kävelin lastemme kanssa piknikpaikallemme tuon sillan yli. E huomasi kukat (minä en edes huomannut): "kato miten ihania kukkia!". ruoholahden kanavan varsi näytti minusta ensimmäistä kertaa kivalle. monet sen varrella näkyvät köynnöskasvit olivat kasvaneet isommiksi ja muutenkin jostakin syystä kaikki näytti entistä puoleensa vetävämmälle.
lomatunnelma on vielä jossakin määrin jatkunut vaikka lomat jo menivät osaltamme. olemme saaneet tilaisuuksia leikkiä muiden lasten kanssa ja ulkoilla paljon. tilanne muuttuu sitten kun lasten ja heidän ystäviensä harrastukset alkavat.
syksyisiä makuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti