pitkästä aikaa on ollut aikaa neuloa, levätä, lukea kaikenlaista... vähän pelailla lautapeliäkin lasten kanssa. olen juuri nyt kotona yksin hiljaisuudessa. löysin hyviä ajatuksia (tuossa alla osa tekstistä). olen ajatellut näitä aiheita sen jälkeen kun luin hesarin "antakaa lasten olla kurittomia" jutun. jutun eräs minusta hyvä pointti oli se, että lapselle kannattaisi komentelun sijaan selittää asioita, motiiveja jne.
joskus onnistun tuossa. tänään onnistuin, jihuu (ja kyllä myös epäonnistuin). sen sijaan, että olisin yhtäkkisesti sanonut lastenhuoneeseen pöllähdettyäni: "nyt kyllä nintendot pois", selostin isoimmilleni rakkauden hengessä, innostuneesti, että hehän voisivat vanhempien käskyjen sijaan itse alkaa miettimään, mikä määrä olisi järkevää, mikä olisi vaihteeksi terveellistä tekemistä ja olisiko kenties vaikka jotakin kivaa, mitä he haluaisivat vielä lomalla tehdä, kuten oman kirjan tekeminen tms. projekti, joka toisi heille iloa. olisi aina parempi, jos kuka tahansa ihminen, aikuinen tai lapsi tekisi hyviä asioita vapaasta tahdostaan, ei pakolla, ei koska "pitäisi". no, meillä rajoja kyllä asetetaan yhäkin :), mutta haluaisin yhä enemmän selostaa ja opastaa lapsiani ajattelemaan ja itse valitsemaan parhaimmalta tuntuvaa.
***
Kun lapset käyttäytyvät huonosti, kun he esimerkiksi riitelevät keskenään, me suuntaamme usein kurinpitomme virheellisesti siihen, mitä he ovattehneet, eli havaitsemaamme riitelyyn. Mutta tuo tekeminen – heidän käyttäytymisensä – on vain oire heidän sydämessään olevasta näkymättömästä vaikuttimesta.Voisimme kysyä itseltämme: ”Mitkä ominaisuudet korjaisivat tällaista käytöstä tulevaisuudessa, jos lapsi vain ymmärtäisi ne? Se, että on kärsivällinen ja anteeksiantavainen, kun joku häiritsee? Että on rakastava ja rauhantekijä?Että ottaa henkilökohtaisen vastuun teoistaan eikä syytä muita?”
Millä tavoin vanhemmat opettavat näitä ominaisuuksia lapsilleen? Meille ei tule koskaan parempaa tilaisuutta opettaa ja osoittaa Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia lapsillemme kuin se tapa, jolla ojennamme heitä. Englanninkielisellä kuria ja ojentamista merkitsevällä sanalla ’
discipline’ on sama kanta kuin opetuslasta merkitsevällä sanalla ’
disciple’. Se viittaa meidän osoittamaamme kärsivällisyyteen ja opettamiseen. Sitä ei saisi tehdä vihaisena. Me voimme ja meidän tulisi ojentaa tavalla, jolla
Oppi ja liitot 121 opettaa meitä: ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella” (
jakeet 41–42). Ne kaikki ovat Kristuksen kaltaista
olemista, jonka tulisi kuulua siihen, keitä me
olemmevanhempina ja Kristuksen opetuslapsina.
Ojentamisen kautta lapsi oppii seurauksista. Sellaisina hetkinä on hyödyllistä kääntää kielteiset asiat myönteisiksi. Jos lapsi tunnustaa tehneensä väärin, kehukaa rohkeutta, jonka tunnustaminen vaati. Kysykää lapselta, mitä hän on oppinut virheestä tai väärinteosta, mikä antaa teille – ja mikä tärkeämpää, Hengelle – tilaisuuden koskettaa ja opettaa häntä. Kun opetamme lapsille oppia Hengen avulla, sillä opilla on ajan myötä voima muuttaa heidän luonnettaan – olemista.
Alma huomasi tämän saman periaatteen, että ”sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa
tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli ollut kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla” (
Alma 31:5, kursivointi lisätty). Miksi? Koska miekka keskittyi rankaisemaan vain käyttäytymisestä – eli
tekemisestä – kun taas sanan saarnaaminen muutti ihmisten luonnetta – keitä he
olivat tai keitä heistä voisi
tulla.
Herttainen ja tottelevainen lapsi saa isän tai äidin aloittamaan vasta vanhemmuuden peruskurssin. Jos teitä on siunattu lapsella, joka koettelee kärsivällisyyttänne ”potenssiin n”, olette aloittaneet vanhemmuuden mestarikurssin. Sen sijaan että ihmettelette, mitä olette ehkä tehneet väärin kuolevaisuutta edeltäneessä elämässä ansaitaksenne haasteellisemman lapsen, voisitte pitää häntä siunauksena ja tilaisuutena tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi. Minkä lapsen kanssa teidän kärsivällisyyttänne, pitkämielisyyttänne ja muita Kristuksen kaltaisia hyveitä todennäköisimmin koetellaan, omaksutaan ja hiotaan? Voisiko olla mahdollista, että te tarvitsette tätä lasta yhtä paljon kuin tämä lapsi tarvitsee teitä?
Olemme kaikki kuulleet neuvon tuomita synti eikä synnintekijää. Samalla tavoin, kun lapsemme käyttäytyy huonosti, meidän on varottava sanomasta sellaista, mikä saisi hänet uskomaan, että se, mitä hän
tekiväärin, määrittelee sen, kuka hän
on. ”Älä koskaan anna epäonnistumisen siirtyä teoista olemukseen”, minkä myötä tulee sellaisia leimoja kuin ”tyhmä”, ”hidas”, ”laiska” tai ”kömpelö”.
2 Meidän lapsemme ovat Jumalan lapsia. Se on heidän todellinen olemuksensa ja mahdollisuutensa. Hänen nimenomainen suunnitelmansa on auttaa lapsiaan voittamaan virheet ja väärinteot sekä edistymään sellaisiksi kuin Hän
on. Huonoa käytöstä tulisi sen vuoksi pitää väliaikaisena, ei pysyvänä – tekona, ei olemuksena.
Meidän on siksi ojentaessamme varottava käyttämästä pysyvyyteen viittaavia ilmauksia kuten ”sinä aina…” tai ”sinä et koskaan…” Varokaa ilmauksia kuten ”sinä et koskaan ajattele, miltä minusta tuntuu” tai ”miksi meidän pitää aina odottaa sinua?” Tämänkaltaiset ilmaukset saavat teot vaikuttamaan olemukselta ja voivat vaikuttaa haitallisesti lapsen minäkuvaan ja omanarvontuntoon.
Kun kysymme lapsilta, mitä he haluavat olla isona, se voi johtaa hämmennykseen minäkuvasta – ikään kuin se, mitä ihminen tekeeammatikseen, määrittäisi sen, kuka hän on. Ammattti tai omaisuus ei saisi määrittää minäkuvaa tai itsetuntoa. Esimerkiksi Vapahtaja oli vaatimaton puuseppä, mutta se tuskin määritti Hänen elämäänsä.
Kun autamme lapsia pääsemään perille siitä, keitä he ovat, ja autamme vahvistamaan heidän itsetuntoaan, voimme asianmukaisesti kehua heidän saavutustaan tai käytöstään – sitä, mitä he tekevät – mutta olisi vielä viisaampaa keskittää suurin tunnustuksemme heidän luonteeseensa ja uskonkäsityksiinsä – siihen, keitä he ovat.
Urheilutilanteessa olisi viisasta kehua lastemme suoritusta – sitä, mitä hetekevät – sen pohjalta, mitä he ovat – viitaten heidän tarmoonsa, sinnikkyyteensä, itsevarmuuteen vastoinkäymisten edessä jne. – kehumalla näin sekä sitä, millaisia he ovat että mitä he tekevät.
Kun pyydämme lapsia tekemään kotitöitä, voimme myös keksiä keinoja kehua sitä, millaisia he ovat, kuten ”Olen iloinen, kun teet kotityösi niin mielelläsi”.
Kun lapset saavat koulusta todistuksen, voimme kehua heitä hyvistä arvosanoista, mutta suurempaa ja pysyvämpää hyötyä voi koitua kehumalla heidän uutteruuttaan: ”Sinä teit kaikki tehtävät. Sinä olet sellainen, joka osaa suoriutua vaikeista asioista ja tehdä ne valmiiksi. Olen sinusta ylpeä.”
Kun luette pyhiä kirjoituksia yhdessä perheenä, etsikää esimerkkejä ominaisuuksista, joita löysitte sinä päivänä lukemastanne, ja keskustelkaa niistä. Koska Kristuksen kaltaiset ominaisuudet ovat lahjoja Jumalalta ettekä voi omaksua niitä ilman Hänen apuaan
3 , rukoilkaa noita lahjoja perherukouksissa ja henkilökohtaisissa rukouksissa.
Jutelkaa päivällispöydässä toisinaan ominaisuuksista, etenkin niistä, joita olette löytäneet pyhistä kirjoituksista aiemmin sinä aamuna. ”Millä tavoin sinä olet ollut hyvä ystävä tänään? Kuinka olet osoittanut myötätuntoa? Kuinka usko on auttanut sinua kohtaamaan päivän haasteet? Millä tavoin olet ollut luotettava? Rehellinen? Reilu? Nöyrä?” Pyhissä kirjoituksissa on valtavasti ominaisuuksia, joita tulee opettaa ja oppia.
Tärkein tapa opettaa olemista on olla sellaisia vanhempia omille lapsillemme kuin taivaallinen Isämme on meille. Hän on täydellinen Isä, ja Hän on antanut meille vanhemmuuden käsikirjansa – pyhät kirjoitukset.
Tämänpäiväiset sanani on osoitettu pääasiassa vanhemmille, mutta periaatteet soveltuvat kaikille. Olkoot pyrkimyksenne omaksua Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia menestyksekkäitä, jotta saisitte Hänen kuvansa kasvoihinne ja jotta Hänen ominaisuutensa näkyisivät käytöksessänne. Sitten kun lapsenne tai muut ihmiset tuntevat rakkautenne ja näkevät käytöksenne, se muistuttaa heitä Vapahtajasta ja tuo heitä Hänen luokseen. Tämä on rukoukseni ja todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
(vanhin Lynn G. Robbins, teksti lainattu www.lds.org sivuilta)
