historiallinen tammikuu meille suomalaisille. pyöräilemme, lenkkeilemme ja kenties joku sienestääkin vielä! ainakin äitini etsi metsästä suppilovahveroita vielä tammikuun alussa (ei kylläkään niitä löytänyt, ehkä ne siinä vaiheessa olivat sitten poissa).
matkan jälkeen on ollut sopeutumisvaikeuksia uuteen aikaan (tännepäin vaikeaa lapsilla, joten univajetta tuli itse kullekin) ja pimeyteen, mutta nyt on levänneempi olo. minulle lumi ei ole ratkaisu pimeyteen vaan auringonvalo. eilen hetken aurinko kurkkasi ja ilahdutti meitä muskarimatkallamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti