pieniä kuulumisia -- little greetings

syys on saapunut. päivämme ja iltamme ovat olleet leppoisia. osia harrastuksista on peruttu viime aikoina, joten aika paljon ollaan ihan vaan oltu kotona. olen aika usein kirjoittanut W nukkuessa. palaute on ollut hyvää ja opettavaista, mistä olen iloinnut. viime viikolla kävin kampaajalla. sama lyhyt polkka, mutta niskassa pyöristys ja sivuhiukset ovat aavistuksen pidemmät kuin takaosa. 

ruskaa ei vielä pahemmin ole. kauttaaltaan vihreät koivut huojuvat tuulessa. maassa on muutamia värikkäitä lehtiä. jotkut pensaat punertavat.

eilen piti kaivaa pipot ja hanskat käyttöön. 

päivät ja vuodet vierivät. välillä koen "ajattoman" hetken. vaikkapa kuunnellessani lastani lukemassa minulle jotakin hänelle todella mielenkiintoista pitkään ja hartaasti. tuntuu kuin voisin jäädä siihen hetkeen ikuisiksi ajoiksi. 

tämä kuva pysäytti minut tänään. niin mainio tuo muumimamma! elämä on kyllä onnellisinta juuri noin.

sunnuntai-iltana teimme lasten aloitteesta erilaisia "origameja".

viime aikoina hämärän aikoihin olemme saaneet tunnelmaa kynttilän valosta ja radion kuuntelemisesta :-). seuraavat kynttilät ovat valkoiset. 

käymme kirjastossa noin kerran viikossa. olemme W:n kanssa lukeneet, lukeneet... ja lukeneet. hän rakastaa kirjoja. ja läheisyyttä.

olen viime aikoina myöskin suunnitellut viikonlopun minireissuamme maalle.

sunnuntaina W aloitti nk. lastenhuoneessa oman leikki/hengellisen luokkansa, sillä hän täytti juuri 1,5 vuotta. niin söpöä. piti oikein ikuistaa hänen ensi reaktionsa kameralla (kuvia ei tässä).

olen miettinyt viime vuotista joulun ajan sukellusta pimeästä valoon eli matkaamme mieheni perheen luokse ja salaa haaveillut jostakin valomatkasta jonnekin... vaikka mitä luultavimmin matkalle emme lähde talven aikana.

olemme saaneet aikaiseksi etsiä jatkojohdon (miten joskus niin pienet asiat vain jäävät ja jäävät?) ja viritellä valoa D:n ja S:n työpöytäpuuhiin.

ja tietenkin olemme nauttineet omenista. vähän liiankin kanssa. kokeilin uusimman kodin kuvalehden piirakkareseptiä, jossa on omenasosetta ja taikinassa on kaardemummaa. tykkäsin hirmuisesti ja muutkin tykkäsivät.

olen ihaillut syksyistä harventunutta kylmän sään parveketta. sekin on niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. pihakalusteemme, kaksi tuolia ja pöytä ovat pienen huollon ts. pintakäsittelyn tarpeessa.