torstai 3. maaliskuuta 2011

asioita -- things

tämä oli minun koulureppu/laukku ensimmäisenä koulupäivänäni 7 vuotiaana. kaikilla, siis ihan jokaisella muulla kyläkoulun ekaluokan tytöllä oli punainen salkkumaisen kantikas reppu, jossa oli smurffin kuva ja metalliset leveät klipsukat, joilla kansiläppä suljettiin. minua harmitti ja hävetti. vaikka alunperin olin ollut ikionnellinen ja ylpeä omenalaukusta. halusin samanlaisen kuin muilla. ja sain samanlaisen. mietin jo nyt milloin D ja S haluavat samaa kuin muut. milloin meidän hiihtoloman aktiviteetti, nyt heistä niin mahtavan ihanalta ja jännittävältä tuntunut junaretki malmille isin tekemine hienoine karttoineen tuntuukin liian erilaiselle. ja kun vaatteista, leluista ynnämuista sanotaan että minäkin haluan. nyt opettaja sanoo että on jännä miten D ja S eivät välitä siitä mitä muut ajattelevat. he eivät häpeä esitellä sitä mistä he ovat kiinnostuneita. käpyjä tms. toivottavasti niin olisi aina. ainakin joiltakin osin.

this was my school backpack/bag on the first school day when i was 7 years old. everybody, i mean every single girl in the village school first grade, had a red suitcase-like square backpack that had a smurf picture and wide metal clips with which you closed the flap. i was sad and ashamed. i wanted to have the same type of bag the other ones had. when will the time come when D and S want the same than some other people have? when will our ski holiday activity, now considered as a very adventurous and lovely train trip to malmi, with the fancy maps daddy made, feel too different? and when will they say that they want this and this type of clothes and toys because everybody else has them? their teacher says that it's interesting that D and S don't mind what the other children think. they're not ashamed to show what they're interested in. pine cones etc. i wish it would always be like this. at least in some things.



asiasta toiseen... mietin tässä yksi päivä että onpa ihanaa kun minulla on tämä iso hyvä paistinpannu, kannellinen kasari, mikä lie. ja sopivan iso/pieni salaattilinko. kyllä meille kotiäideille soisi kaikki mahdolliset hyvät välineet! sellaiset mitä ilman ei enää halua tehdä ruokaa koska ne helpottavat elämää. kertokaa mulle jos teillä on jotain suosikkeja! tai hyväksi havaittuja keittiöniksejä.

then the next topic... another day i was thinking how lovely it is that i have this big good frying pan. and a small/big enough lettuce dryer. we home mothers should have all the possible good equipment! the ones that you wouldn't like to live without because they ease life. tell me if you have some favorites! or some good kitchen tips.


kirjoitin pari emailia ja sillä aikaa... teipattu mies!

i wrote couple of emails and during that... a taped man!



ja suloisesti aseteltu ja varmasti ajatuksella läpikatsottu sorminukkekokoelma!

and a cutely arranged and surely thoughtfully looked through finger puppet collection!

6 kommenttia:

  1. Mulla oli oikeanlainen reppu: punainen, jossa oli hevosen kuva. Mutta penaali. Kaikilla muilla oli sellainen kova muovinen, jossa oli nappuloita, joista painamalla aukesi luukkuja. Heti ekana päivänä piti mennä kirjakauppaan ja ostaa ihan samanlainen.
    Töissä olen huomannut, että jotkut lapset ovat aina sellaisia, etteivät halua samaa. Ovat tyytyväisiä itseensä ja omiin tavaroihin sekä mielipiteisiinsä. Ehkä se liittyy itsetuntoon, en tiedä.
    Mun tärkeimmät keittiövälineet ovat puinen leikkuulauta ja hyvät, terävät veitset. Niin ja veitsenterotin.

    VastaaPoista
  2. Voi että toi teippimies! Mua niin naurattaa, kun meidän tytöt vähän väliä teippaa itseään, verhoilee prinsessalinnoja teipillä, askartelee teipistä kaikenlaista jne. kun hapa tuo töistä paljon teippiä :)

    VastaaPoista
  3. Et ole yksin noiden ajatusten kanssa.

    Hankin jonkin aikaa sitten Lekuen silikoni-irtopohjavuoan (tällainen: http://www.keittiovaline.fi/Lekue-kuivakakun-iIrtopohjavuoka) kun en oikestaan omistanut kunnon perusvuokaa. Vuoka on osoittautunut todella käteväksi - ei tarvitse voidella, reunat on helppo irroittaa ja keraaminen pohja toimii mukavasti tarjoilulautasena.

    Kuivakakut on tehnyt oikein come-back meillä tämän jälkeen. :)

    VastaaPoista
  4. Anna: Kiva kuulla että se itsensälaisena olemisen ilo ja tyytyväisyys, siis terve sellainen, ei välttämättä häviä. Heh, kaivelin heti meidän veitsenterottimen esiin! Jo helpottaa!

    Sarafiina: Kyllä nouseva sukupolvemme pitää miehen töpaikan pystyssä! Hauska kuulla, en oo nimittäin aiemmin törmännyt teippi-intoiluun muualla.

    Pamela: Kuulostaa tosi kätevältä tuo vuoka! Uskaltaiskohan sitä sortua..

    VastaaPoista
  5. upea koululaukku. ihan mahtava.

    munkin lempi-keittiöväline on lekuen valmistama. uskoakseni juuri niiden muffinssivuokien ansiosta nimittäin banaanimuffinsseista on tullut mun bravuurileipomus.
    haluaisin salaattilingon, mutta kun ne on niin isokokoisia ja tilaavieviä... vai onko?

    VastaaPoista
  6. Heli, mulla oli sama juttu pitkään. En halunnut salaattilinkoa koska olivat niin isoja kunnes törmäsin tähän aika pieneen. Miksi kapistuksen pitäisi olla isompi ihmettelen. Turhaan vie tilaa. Jos tekee oikein ison salaatin niin voi kaksi kertaa peräkkäin, kahdessa erässä pyöräyttää niitä salaatteja. Ostin hulluilta päiviltä alesta tämän n. vuosi sitten.

    Mietinkin just Runebergin torttuja tehdessä että muffinssivuokia kuluu pakettitolkulla ja aika kalliita ovat nykyään ne isot Amerikan muff. vuoat. Että noita kestoja vois harkita.

    VastaaPoista