tänään katselimme E:n kanssa onko joulu ovella ja ripustimme olkienkelin ovikranssiin. ihailimme tunnelmallista takapihan kuusta, johon on laitettu valot. muutenkin on tuntunut mukavalta katsella ikkunasta naapuritalolaisten ikkunakynttelikköjä, tuikkivia parvekkeenreunuksia ja myrskylyhdyissä lepattavia kynttilöitä. (kun oma joululaatikko on vielä kellarissa). olen myös taas vaihteen vuoksi käynyt läpi joitakin vaatekaappeja :D. kerännyt kasaan talvitamineita, ylimääräisiä ruokalappuja ym. vauvakamaa. aion viedä ne lönnrotinkadun vastaanottokeskukseen.
niin, "häämatka"kuulumiset: viime pe-ilta lauantain n. klo 16sta oli ihan mahtava. viime kesän hotellimaksuhässäköistä johtuen saimme hyvityslahjakortin, joka oli yksi yö jossakin suomen radisson blu hotellissa, arvo 150 euroon asti. mikonkadun hotelli oli hyvä kokemus. kaunis vanha rakennus, kaunis sali syödä aamupalaa. huoneemme pitkällä seinällä oli kaksi isoa ruutuikkunaa joista iloitsin. tuolla rahalla sai huoneen jossa oli oma sauna. tämä oli juuri sitä millaista voi haluta kun lomailee vauvan kanssa. lekottelua ja saunomista. iltapalaksi M haki salaattia ja jälkkäriä stokkalta. sänky oli iso ja nukkua sai untuvapeitteiden alla. kuulimme live bändin soiton huoneeseemme. ei mikään huippubändi, mutta tykkäsimme kuunnella sitä, ainakin puolet soittoajasta ;). aamulla menimme aamupalalle vasta 15 vaille 10. sitten palasimme huoneeseen laittamaan vauvan aamupäiväunille. M sanoi: "tää on niin mahtavaa, nukkua ja välillä olla puoliunissaan, millon viimeksi tällaista on voinut tehdä!" saunoimme uudestaan, vauvakin pääsi elämänsä ekan kerran hetkeksi saunaan, alalauteelle. kotona ovella odotti monet suloviestit ja lastenvahti oli tietysti leiponut poikien kanssa meille herkkuja. hän oli selvinnyt mainiosti. lapset eivät olisi halunneet hänen poistuvan. jos olisi varaa tehdä tällaista useammin (en ehkä raaski laittaa hotelliin rahaa noin paljon plus maksoimme lastenhoitajalle vaikka ei mitään odottanutkaan) niin on tällainen vaan niin eri juttu kuin mennä hetkeksi jonnekin syömään tms. lyhyttä, vaikka onhan sekin tärkeää.