kiitollinen -- grateful

tänään ylitsepursun kiitollisuutta ystävistä, ihmeellisistä äideistä, meidän lapsista, musiikin vaikutuksesta, kaikesta mitä meillä on ja siitäkin että skypen ihme on olemassa. mutta kaikkein eniten huojennun lapsista. ajatellessani tuotakin ajatuksella tehtyä (S:n) piirustusta. voi kumpa joka hetki muistaisin kanssa-asukkiemme olevan vielä niin pieniä ja uusia. voi kumpa en vaatisi liikaa ihmiseltä, jota toruessani pysähdyn huomatessani hänen pienessä kädessään olevan legokukkasen.  voi kumpa en sammuttaisi heidän luovuuttaan, oppimista, kykyä rakastaa ja halua kommunikoida. today i'm full of gratitude for friends, amazing mothers, our children, the impact of music, everything we have and even about the miracle of skype. but the most of all i'm thinking about children and feeling something that i cannot really explain. looking at S's thoughtfully made drawing above started the flow of all these thoughts. i wish i would always remember our children as they are so small and new. i wish i would never demand too much of a person, at whom i stop myself yelling when i see him holding a lego flower in his small hand. i wish i wouldn't turn off their creativeness, ability to love, willingness to learn and communicate.