lahnana makaava äiti -- mommy lying like a log

huoneen kulmasta, S:n sängyltä, seurasin lasten junaleikkiä (konduktööri, junaliput, matkustajana mm. kalakauppias jota odotettiin kuulemma helsingin akvaariokeskuksessa) ja heiluttelin ilmapalloja. juttelimme mieheni kanssa. kuvasin mitä sattuu. vääntäydyin iltapalahommiin. huomenna ryhdistäydymme ja lähdemme piknikille. aurinkoista ja leppoisaa vappua meille kaikille!

valmiina vappuun! -- ready for vappu! (1st of may partying)

tänään oli mukava tapaaminen. minä, isoimmat lapsemme ja mira lapsineen. kuin ei koskaan erossa olisi oltukaan :). mukavaa kun pikku ystävykset saivat tavata toisiaan pitkästä aikaa. söimme forumin alakerrassa. suosittelen (taisin jo kerran aiemminkin suositella?) habibin salaattiannoksia, jos lähi-idän keittiö yhtään kiehtoo. valitsin neljäksi täytteeksi humuksen, falafelpyörykät, munakoisolisukkeen ja persiljataboulehlisukkeen. niin namia. hinta 7,90 e. lapset saivat happy mealit. 


koko lauantaimme oli hirmu kiva. aurinko paistoi. aamulla minä, D, ystäväni ja hänen poikansa pyöräilimme fudismatsiin. sitten oli tuota kaupungilla käymistä, sen jälkeen isoimmilla lapsilla synttärimeininkejä ja illan olimme koko perhe yhdessä kotona. 


sain eilen tietää että aivoissani ja silmissäni ei ole rakenteellista vikaa, kasvainta tms. lähitulavaisuudessa testaamme vielä mahdolliset toiminnalliset viat. jos niitä ei löydy, tiedämme mistä silmäluomeni roikkuminen johtuu. sellaisista tapauksista noin puolet paranevat puolen vuoden kuluessa. puolella roikkuminen jää pysyväksi.

kauneus -- beauty

nautin taasen tänään vauvan (vauva ainakin niin kauan kun ei kävele kunnolla, eikö vain?) kanssa hiekkalaatikolla istuskelemisesta. olin unohtanut tämänkin ihanan vaiheen. W voisi tutkia hiekkaa tuntikaupalla. ilma oli mahtava. sain jutella myös äitien kanssa. kahdessakin eri puistossa. oli mukavaa tavata tuttuja. kävimme myös koululla D:n ja S:n luokan esityksessä. en kuullut puoliakaan, mutta oli hienoa huomata kuinka ylpeitä lapset olivat omasta panoksestaan. onnellisia.

jäätelötkin piti taas ostaa :)

eilen pikaluin tällaisen kirjan, jossa minua kiinnostivat lähinnä sen loppupäätelmät. jonkin verran myös erilaiset kokemukset eri puolilta maailmaa. yllä oleva tekstinäyte kertoo eräästä asiasta joka muuttui kirjoittajan elämässä hänen maailmalla matkaamisensa jälkeen. aika hyvä kohta ja totean vain että minäkin haluan nauttia, nähdä hyvää ja kaunista. olen aina halunnut.

eilen D soitti "rock around the clock" kevätkonsertissa. keväisten juhlien putki on alkanut! pian on taas aika muistaa opettajia. jollakin pienellä tavalla. toivottavasti he kuitenkin tuntevat aidon kiitoksemme.

kevätretkellä -- spring outing

minipuutarhani/mme :)

tänään menimme eväsretkelle. minä, E ja W sekä kuvaaja, joka kuvaa minua näyttelyynsä. näillä lempipaikoilla sieluni lepää. siellä viihtyvät myös lapsemme. E kiipeili puissa. istui majan päällä tähystämässä. oli milloin apina, milloin pöllö. vauva ryömi innoissaan metsikössä ja kallioilla, tutki keppejä, kiviä ja kuusenoksia. katselimme joutsenia ja kauempaa ohi lipuvia laivoja. bongasimme kevään ensimmäiset sinivuokot.

sitten söimme jätskit lähi K-kaupan pihatuoleilla. aurinko paistoi. juttelimme muiden kahvittelijoiden ja lepäilijöiden kanssa. tuli lapsuus mieleen: kesä ja lähikaupan, sinisellä maalatun puutalon piha. ostimme iltaruuat. sen jälkeen menin mangneettikuvaukseen. 


on se kyllä aikamoinen mashiina se MRI-laite. selvisin äitini kannustamana: "mene rohkealla mielellä. minusta se ei kuulosta niin kamalalle kun hoitaja on lähellä ja tiedät että siitä pääse lopulta pois". en ole varma mikä osa kehoani oli koneessa, ainakin pää oli sen sisällä. makuuasentoon mentyäni suljin heti silmäni jotta en näkisi mitä pääni ympärille laitetaan. alkuun ajattelin että tästä ei tule mitään, nyt tulee pakokauhu, mutta sitten rentouduin. sessio kesti noin 45 minuuttia. ajattelin monia asioita. koneen vaihtelevat toistuvat äänet oikeastaan rentouttivat. välillä radiosta kuului musiikkia ja puhetta. huomasin ajattelevani aamuisen retken näkymiä. minua ja E:a syömässä vierekkäin, joutsenia, meren rauhaisaa ulappaa. mieleeni tuli myös mieheni ja minun kihlapäivä. valokuva käsistämme. sitten S:n iltahalaukset, joissa hän kaatuu päälleni koko painollaan kun istun sohvalla. seuraavaksi D:n valoisa henki, silmät, kasvot. kaksi kertaa mieleeni tuli jotakin hassua ja yritin olla nauramatta.

vanhempani toivat torstaina E:n takaisin kotiin. ihana namunaama, taas kanssamme. tein silakkapihvejä, kaali-persikkasalaattia ja perunoita. vanhempani saivat mukaansa pullollisen simaa kun se oli jo tekeytymässä. lisäsin muuten edellisessä postauksessa olevaan siman ohjeeseen kolmannen sitruunan ja valkoisen sokerin määrän laitoin isommaksi kuin fariinin. vaikuttaa siltä että nyt on suhteet kohdillaan. kenties täydellinen sima tulossa. 


mieheni saapui suomeen berliinistä perjantai-iltana. kaikki lapset hyppäsivät hänen kimppuunsa huutaen "daddyyy" ennenkuin edes ovea oli ehditty sulkea. minä kiisin melkein suoraa päätä lastenklinikalle W:n kanssa saamaan spiraa. hänelle siis. muut ovat terveinä, mutta hällä on ollut limaa, rohinaa ja vinkunaa. muuten ei kamalan kipeä. 


tänään pidimme tivolipäivän. mieheni toi minulle saksasta teetä (yrttitee, en ole varma mitä siinä on mutta se oli hyvää) ja juoman, jota en ole vielä maistanut. tuo hedelmä/vihannesluettelo on muuten aika mielenkiintoinen. petyin suuresti etenkin omenan kohdalla. luulin aina niin terveelliseksi sen. pinaatti ja parsakaali näyttävät olevan parhaita. toisaalta luettelo ei kerro vitamiinien ym. määristä mitään. 


silmäterveiset ovat sellaiset että tutkimukset jatkuvat. kysymyksiä jäi. miksi ne tulevat mieleen vasta sitten kun on paikalta poistunut!

melkein puolet -- almost a half

kun yksi 4,5-vuotias ja yksi mies on poissa...

- voi bloggailla keskellä päivää. ottaa vaikka päiväunet

- voi tehdä itselle makoisan lounassalaatin ja antaa vauvalle purkkiruokaa (lempparinsa on uudehko perunamuussia ja lohta)

- voi hinkata ja hangata keittiön puhtaaksi (tähän vierähti melkein koko päivä. en kyllä aio tehdä usein. seinät ja kaikki. miten ihmiset ehtivät ja jaksavat kysyn vaan. kuten pikkusiskoni:)

- voi syödä esikoisten kanssa maksalaatikkoa ja muuta hyvää kuten aamulla hakemaani kuhaa

- voi kantaa kaupasta kotiin ostokset ja vauvan inhimillisin ruumiinliikkein koska ruokaa tarvitaan melkein puolet vähemmän kuin normaalitilassa

- voi pyöräillä vauvan kanssa

- voi päätyä siihen että eläkkeellä TÄYTYY olla aikaa. nauttikaa ihmiset:)

sanomattakin selvää on se että kaikesta huolimatta meillä on ikävä :D