tiistai 26. kesäkuuta 2012

maailmankaikkeuden ihmeitä -- miracles of the universe

kasvikokoelmaani. onko olemassa mitään ammattia jossa voisin käyttää hyödyksi kasvi-innostukseni? erilaisten kasvien ihailemisen innostuksen. voisiko jossakin olla sellainen ammatti jossa voisin tutustua koko maapallon kasvikuntaan ja en tehdä mitään muuta ikävää töihin liittyvää?





heurekassa oli ilmastonmuutosnäyttely, jossa kuljettiin sulissa vesissä saappaat jalassa. tuo aihe on aina niin masentava, mutta näyttely toimii. pistää miettimään mitä yksittäinen ihminen voisi tehdä jarruttaakseen kamaluuksien lisääntymistä. 


muutenkin heurekassa ollaan realiteettien äärellä. jotenkin niin avartavaa ja muistaa taas asioita. lapsiltakaan ei piilotella luonnollisia asioita. esim. maanjäristyskohdassa kerrotaan kuinka moni järistyksen uhreista kuolee nopeasti. no joo, mutta hauskaakin meillä oli, varsinkin ulkona. muut paitsi minä ja W kävivät katsomassa maasta kertovan planetaarioelokuvan.






W:n ilme :). toivottavasti hän ei saanut traumoja katsellessaan tyrannosaurus rexin menoa. dinosauruksen silmätkin liikkuivat.



D pomppimassa.


päivän yksi mukavimmista jutuista lapsille kuitenkin oli illan yhteinen leikki olkkarissa. esitä ja arvaa. näin se monesti menee!

9 kommenttia:

  1. Mulla ainoa mikä auttaa maailmanahdistukseen, on ajatus siitä, että ihminen ei tätä maailmaa pelasta. Eli toimin itse niin että minulla on hyvä omatunto, ja yritän auttaa omien voimien rajoissa, mutta yritän olla murehtimatta liikaa kaikkea kamalaa ja hullua, ja mihin maailma tuntuu olevan menossa. Koska ihminen ei tätä maailmaa pelasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, noita asioita on hyvä muistaa. Kukin pienellä tavallaan koittaa pitää huolta tästä maapallosta joka meille on annettu ja se riittää. Tosiaankin, onneksi ikävien asioiden lisääntyminen ei vie ikuiseen tuhoon, parempaa on luvassa, mutta lähinnä minua masentaa ihmisten ja eläinten kärsimys. Mieheni isä esim kertoi että vesi alkaa jo loppua joillakin alueilla Yhdysvaltoja (jos oikein ymmärsin...?). Meillä Suomessa on kyllä ihmeellisen hyvät oltavat vielä ja varmaankin pidempään kuin monessa muussa maassa.

      Poista
  2. Usein onkin niin että lasten mielestä parhaat jutut ovat muita kuin aikuinen ehkä ajattelisi. Viimeksi kun pienet olivat hoidossa ja olimme kolmistaan kotona Rikun ja Samulin kanssa kysyimme Rikulta mitä hän haluaisi tehdä, mielessä esim. leffa tms. Hän halusi isän kanssa pihaan potkimaan palloa. No joo. Onkohan tuo sama näyttely kuin viime kesänä, siellä ainakin oli dinosauruksia. Sen verran tiedän, en itse käynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Niimpä. Tuli mieleeni sellainen tuosta kun joku kertoi joskus tarinan jossa vanhempi sanoi lapselleen: "Rakastan sinua", mihin lapsi tokaisi: "Jos rakastat minua niin pelaa sitten kanssani jalkapalloa". On ne saurukset siellä olleet joskus aiemminkin, varmaan sitten myös viime kesänä?

      Poista
  3. meilläkin on suunnitteilla retki Heurekaan ensi kuun aikana. käytiin viime kesänäkin katsomassa dinoja ja oli tosi kiva retki. meidän gabriel on vielä onneksi niin pieni, ettei häntä taida pari dinoa hetkauttaa! :) olis muuten kiva nähdä ensi kuun aikana, jos olette pääkaupunkiseudulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eli viime kesänäkin oli dinot :) (edellinen vastaukseni). Teidän pikkuinen vaan katselee onnellisena pilven hattaroita muiden kuunnellessa dinosaurusten mörinöitä. Me ollaan täällä ainakin loppukuusta. Täytyy olla yhteyksissä FB:n kautta!

      Poista
  4. Ainiin rva Reipas, kyse oli siis siitä että onko ne samat dinot kuin viime kesänä eikä siitä oliko niitä viime kesänä :)

    VastaaPoista